Etiikan kurssin tehtävistä ja arvioinnista TÄRKEÄÄ!

Kurssi on loppumassa. Maanantaina on kertaustunti ja koe.
Kokeen lisäksi tulevat kurssin suoritukset on tehty/tehdään tänne blogiin. Kuten alussa sovittiin, jokainen bloggaa parinsa kanssa vähintään kerran ja kommentoi kahta bloggausta: toista oman kirjoituksensa jälkeen, toista vapaavalintaisesti. Tämä on minimi.

Jos sinulla ei ole yli kolmea poissaoloa ja suoritat kokeen hyväksyttävästi, kurssin suoritus on sitten siinä. Enemmän aktiivisuutta blogissa on toki toivottavaa...(muttei pakollista).

Jos sinulla on enemmän kuin kolme poissaoloa, edellytän sinun kirjoittavan edellä mainitun minimin lisäksi USEITA kommentteja ja/tai omia bloggauksia kurssin loppuun mennessä. EN AIO antaa kenellekään minkäänlaisia lisätehtäviä, joilla poissaoloja paikataan. EN MYÖSKÄÄN anna kirjoitusaikaa enempää kuin MAANANTAIHIN 3.10. Jos tekstejä ei ole tehty riittävästi, kurssimerkintä on K, vaikka kokeessa olisi menestytty hyväksyttävästi. Jos et tule jostain syystä kokeeseen, en anna arvosanaa 4, jos tehtäviä ei ole tehty 3.10. mennessä. Tällöin arvosana on K, joka merkitsee, että olet tervetullut kurssille taas kahden vuoden päästä. Siis, tilanne jossa opiskelijalla on kurssin lopussa ikäänkuin yhtaikaa T ja 4 ei enää onnistu. Olen lopettanut tällaisen joustavuuden. Toivon, että nämä ohjeet ovat selvät. Pyrin olemaan oikeudenmukainen ja saamaan myös blogin eläväksi ja toimivaksi.

Muista kirjoittaa bloggaukseen aina oma nimi!

Tuovi

PS
Vaikka ehkä olen vaikuttanut tyytymättömältä nipottajaopettajalta, olen kuitenkin iloinen tästä kurssista. Ei pidä kuvitella, että uusi menetelmä heti tuntuu omalta ja kaikki ovat villinä bloggaamassa. Suuri osa teistä on hoitanut hommansa hyvin ja moni tulee vielä täydentämään osallistumistaan. Tämä on hyvä alku, eteenpäin ollaan menossa:)

Tasa-arvo

Keskustelu tasa-arvosta herätti erittäin paljon tunteita filosofian tunnillamme 22.9. Esille nostettiin että ovatko naiset menneet miesten ohitse tällä niin sanotulla "arvoasteikolla" tietyissä paikoissa, Suomessa erityisesti. Esimerkiksi naisten ei tarvitse mennä armeijaan tai suorittaa siviilipalvelusta. Lisäksi joku lisäsi että tasa-arvoa ajavat henkilöt jättävät tälläiset seikat mainistematta. Tämä pitää mielestäni paikkaansa vaikka en itse ole perehtynyt aiheeseen paljoa. Miehet ovat monissa asioissa alempana, esimerkiksi pahoinoitelyssä. Heitä ei oteta välttämättä tosissaan jos heidän vaimo pahoinpitelee heitä. Esimerkkejä näistä kyllä on. Lisäksi oli puhetta "naisellisista ammateista". Mitä ne ovat? Toivoisin että henkilö joka tämän otti puheeksi selventää sen.

Mutta pyytäisin että tähän kommentoidaan vähän enemmän, koska minulta jäi varmasti paljon pois tästä sillä tunnilla oli niin intohimoista keskustelua oli mahdotonta pysyä täysin perässä mitä siellä tapahtui.

PS: Toivon että kielenkäyttö oli tällä kertaa asiallista. Mikäli ei ollut voin tehdä muutoksia.

Ihan epäNormaalia -näyttely 20.9.

Menimme Werstaan Ihan epäNormaalia näyttelyyn. Jokainen siellä ollut varmaankin muistaa pisteet joissa pysähdyttiin: Aluksi kerrottiin näyttelystä itsestään, sitten oli puhetta NIMBY-ilmiöstä. Not In My BackYard-ilmiö herätti minussa kysymyksen: Miksi? Jos hoitolaitos ei tuota turvallisuusriskiä ympäristölleen, miksi sitä vastustetaan. Kommentteja asiasta olisi kiva kuulla, josko se vaikka selventäisi asiaa.

Seuraavaksi me kuulimme kuulovammaisten koulutuksesta. Tässä yhteydessä syntyi lähestulkoon riitaa viittomakielestä. Kysyttiin, että miksi viittomakieltä ei Suomessa ole luotu suomen pohjalle. Itse esitän tässä vastauksen: Viittomakieliset eivät ole koskaan kuulleet suomea (tai muutakaan kieltä), joten suomen kielioppi on suhteellisen mahdotonta heille käsittää. Lisäksi kielen luominen on itsessään naurettava käsite. Kieli muodostuu ihmisten välisestä kanssakäymisestä, siitä että ihmisillä on tarve kutsua asiaa X jollakin nimellä, tai viittomakielen tapauksessa, viittomalla. Kieli on hyvin harvoin yhden ihmisen kehittämä ja vaikka viittomakielelle nimettiin näyttelyssä keksijä, viittomakieltä on varmasti ollut olemassa jo ennen tätä ihmistä.

Ammattiautoilijoiden erityiskohtelu

Väite: Työkseen ajavilla pitäisi olla erityiskohtelu ylinopeusasioissa.

Väitteen taustalla on keskustelu siitä, että kauppamatkustajat ajavat niin paljon, että heidän kohdallaan kolmesta ylinopeudesta vuodessa seuraa liian helposti kortin menetys.

Tähän kommentteja puolesta ja vastaan.

Eläinaktivistit eivät saa rikkoa lakia!

Sikatiloilla salaa kuvanneet aktivistit voivat joutua vankilaan kotirauhan rikkomisesta tai kunnianloukkauksesta! Onko tämä nyt oikein? Eläinoikeusjärjestöjen mielestä possuja kun ei kohdella hyvin, vaikka lain kirjain täyttyisi.

Tähän kommentteja puolesta ja vastaan.

Shoppailu on shairasta!

Varsinkin naiset ostavat halppispuseroita hankkiakseen hyvää mieltä. Kyseessä on perjantaipulloa vastaava lohduke perjantaipusero. Puserovuorta ei voi kuitenkaan viisaasti kierrättää ja rätit päättyvät pääasiassa jätteeksi. Ympäristöystävällistä, vai mitä?

Tähän kommentteja puolesta ja vastaan.

Tiistai 13.9.

Tunnin aluksi käsiteltiin tiistain retken käytännön seikkoja ja kävimme läpi eksistentialista etiikkaa sekä velvollisuusetiikkaa. Stoalaisuus herätti jälleen kerran jonkinlaista keskustelua, lähinnä siitä, että voiko ja pitääkö tunteet sulkea pois.

Lyhyen hyve-etiikan kommentointia koskevan kurinpalautustuokion jälkeen jatkoimme viime tunnilla kesken jäänyttä keskustelua siitä, voivatko hyveet muuttua. Esimerkkinä tästä esitettiin koululaisen hyveitä, jotka ennen olisivat tuotttaneet niitä noudattavalle oppilaalle pari murtunutta sormea: (asiasta) puhuminen tunnilla, naisen opiskelu ja opettajan kyseenalaistaminen. Lopulta ilmoille heitettiin kysymys: Onko olemassa myös muuttumattomia hyveitä. Asiaa pohditaan.

Seuraavaksi kuuntelimme velvollisuusetiikan esitelmän. Esitelmä herätti kysymyksen, olisiko kaivoon pudonnutta sarjamurhaajaa eettisesti oikein auttaa vai jättää auttamatta. Tunneilla tuntuu toistuvan teemat kaivo ja sarjamurhaaja. Kun tämä asia oli suhteellisen sekavan keskustelun myötä saatettu loppuun, keskustelu siirtyi toiseen toistuvaan teemaan: prostituutioon. Jokainen tehköön tästä omat päätelmänsä ryhmän jäsenten mieltymysten suhteen. ;) Prostituutio toimi kuitenkin hyvänä uhrina kategorisen imperatiivin pohdinnalle: Jos ihmistä pitää kohdella päämääränä, eikä välineenä, kumpana prostituoitua kohdellaan. Lisäksi pohdittiin onko poikaystävän eettisesti oikein kertoa muutaman lisäkilon saaneelle tyttöystävälle näistä lisäkiloista. Päädyttiin kahteen eri tulokseen: Mikäli poikaystävä olisi aidosti huolissaan tyttöystävänsä terveydestä, se olisi eettisesti oikein. Jos tämä testosteronin kyllästämä älykääpiö haluaa vain esitellä langanlaihaa tyttöystäväänsä ja pelkää statuksensa kärsivän, asia olisi eettisesti väärin. Prostituution tiimoilta jatkettiin pohdinnalla siitä, mitä eroa on prostituutiolla ja pornografialla. Tämän keskustelun myötä eräs henkilö koki herätyksen.

Seuraavaksi siirryimme eksistentialismiin. Teoria, joka ei juurikaan yritä kertoa oikeita toimintatapoja vaan painottaa sitä, että ihmisellä ei ole valmista muottia, jota täyttää. Ihminen on ”tuomittu vapauteen”. Eksistentialismi meni hiukan yli hilseen, eikä herättänyt sen kummempaa keskustelua. Käsitteiden ”eksistenssi” ja ”essentia” ero herätti hämmennystä.

- Niklas ja Miika

"Lukiolaisten koulunkäyntiä EI pitäisi kontrolloida"

Tostai 15.9

Hmm, no mitä sanoisi... Unohdin kirjoittaa tämän eilen koska tein hissan tutkielmaa, ja mä unohdan suurimman osan tapahtumista päivästä, mutta yritetään.

Tunnilla alettiin pohjustaa väittelyn aiheita ja siinä ryhmässä minkä jäsenenä mä olin puhuttiin siitä että pitäisikö lukiolaisten poissaoloja kontrolloida vai ei. Kaikki oli aika samaa mieltä siitä, että lukiooppiminen olisi mielekkäämpää jos se olisi kokonaan vapaahehtoista(tosin, siit voi keskustella että onko se todella vapaaehtoista kun muut vaihto ehdot on mennä ammattikouluun tai jäädä työttömäksi, olettaen ettei vanhemmat järkkää töitä) ja kukaan ei keksinyt oikein hyviä perusteluja siihen että miksi niitä pitäis kontrolloida. Jälkeen päin tuli mieleen, että jos niitä ei kontrolloitaisi yhtään, se saattaisi johtaa siihen että on suurempi määrä kouluttamattomia laiskoja ihmisiä, mikä taas olisi yhteiskunnalle kalliimpi. Toisaalta, se että ammattikoulussa ei vahdita oppilaita ei näyttäisi vaikuttavan paljon sekään, joten miksi se vaikuttaisi lukiossakaan? Toisaalta, ammattikoulu on tullu hyvin suosituksi lukioon verrattuna viime vuosina, joten on mahdollista että huonot vaikutukset näkee muutaman vuoden jälkeen. Parhain vaihtoehto olisi varmaan se, että peruskoulua pidennettäisiin ja siellä käytäisiin ainakin osa lukion pakollisista ja ammattikoulun teoreettisista aiheista.

Kuitenki siis, me pidettiin ekana se "väittely" mutta koska kukaan meistä ei ollut sitä oikein vastaan, me pidettiin lähinnä sellanen "rakentava keskustelu". Se meni ainakin mun mielestä ihan hyvin vaikka ei tullu sanottua kaikkea mitä tulin aikasemmin keskusteltua, tosin, eihän kaikkea tarvi sanoa.

Pahoittelut huonosta suomenkielestä, mä oon tottunut kirjoittamaan englanniksi joten se sana järjestys vähän juuttuu päälle =P

Torstai 8.9

Torstaina aloimme käydä ryhmätöitä läpi. Tutustuimme elämänfilosofiaan, ja erityisesti Nietzschen ajattelumaailmaan. Nietzsche aiheuttikin hyvin paljon keskustelua, mm. yli-ihmiskäsitys antoi paljon miettimisen aihetta. Pohdimme myös, onko Kierkegaardin olemisen kolmella tasolla yhteyttä Budhalaisuuteen. Käsittelimme myös kohtaamisetiikkaa, mikä oli mielestäni hyvin mielenkiintoista, sillä teoriassa tuo etiikka pystyy ratkaisemaan lähes kaikki maailman ongelmat sodista syrjäytymiseen. Käytännössä teoria ei valitettavasti toimi, sillä ihmiset ovat liian typeriä siihen.

Kohtaamisetiikka laittoi minut miettimään omaa suhtautumistani muihin ihmisiin. Ehkä rupean miettimään omaa asennettani toisiin ihmisiin ja kiistoihin. Saatanpa kuunnella enemmän toisia.

-Ilona, Elita ja Selima

Maanantai 12.9.

Purimme tunnilla jälleen ryhmätöitä, joista syntyi välillä intensiivistäkin keskustelua. Ensimmäinen työ käsitteli seurausetiikkaa. Se laittoi miettimään esimerkiksi sitä, onko valinnanvara huono vai hyvä asia. Mielestämme liika valinnanvara on huono asia silloin, kun ihminen ei tiedä, mitä valita. Miellämme sen kuitenkin ennemmin hyväksi asiaksi, sillä vaihtoehdot tuovat turavllisuutta, koska on aina varavaihtoehtoja. Valintojen tekeminen myös kasvattaa ihmistä, sillä sen sijaan, että ihminen toistaa turtuneena samaa vaihtoehtoa, hän voi pohtia valintojen kannattavuutta.

Seuraava työ koski mielenlaatuetiikkaa. Se sai miettimään mm. tunevammaisuutta ja sitä, onko se sitten viisasta. Tunnevammaisuuden käsite voi olla hieman vaikea määriteltävä. Mietimme, tarkoittaako se sitä, että henkilönn on mahdotonta hallita tunteitaan, vai sitä, että henkilöllä ei ole tunteita tai niitä ei voida havaita. Meidän mielestämme psykopaattimainen tunteiden puuttuminen ei ole järkevyyttä, sillä siitä puuttuu sosiaalinen näkökulma. Sen sijaan kyky sulkea tunteet pois tietyissä tilanteissa ja hallita ne mahdollistaa järkevyyden. Sillä pystyy etäyttämään itsensä tilanteita ja tarkastelemaan niitä sotkematta tuntaitaan mukaan.

Viimeinen esitys kertoi hyve-etiikasta, mutta sitä ehdimme käsitellä hyvin vähän. Yleisöstä tuli kuitenkin esimerkiksi sellainen kommentti, ettei ihmisiä voi yleistää siten, että olemassa olisi yleispätevä hyvyys.

Anni ja Maria

Ihan epäNormaalia/Vierailu työväenmuseo Verstaalla ti 20.9.

Sain vinkin Ihan epäNormaalia -näyttelystä Työväenmuseo Verstaalla ja päätin, että vierailemme kurssilla tutustumassa siihen. Mielestäni linkki tämän kurssin aihepiiriin on niin selkeä, että saamme varmastikin näyttelystä materiaalia erilaisuudesta ja ihmisoikeuksista keskusteluun. Alla olevassa linkissä on tietoa näyttelystä.

http://www.tyovaenmuseo.fi/?q=node/729

Toivon, että voimme lähteä tiistaina koululta jo niin hyvissä ajoin, niin että olemme paikalla Verstaalla (Väinö Linnan aukio, Finlaysonin alue, vähän leffateatteri Plevnasta eteenpäin) noin 13.45. Olen sopinut, että meille on tulossa näyttelyn esittely, jonka pitää viime vuoden ussanauskumme Karoliina Suoniemi.
Tuovi

Tiistai 6.9.

Jatkoimme normatiivisen etiikan teorioihin liittyviä ryhmätöitä. Omassa ryhmässäni(mielenlaatuetiikka) olimme saaneet työmme valmiiksi jo aiemmin, joten keskityin itse pohtimaan kysymystä prostituutiosta tunnilla jaetun artikkelin sekä mielipidekirjoituksen pohjalta. Koska tunnista ei juuri muuta kertomisen arvoista ole, niin esittelen tässä yhden näkökulman prostituution laillistamiseen liittyen.

Mielestäni prostituutiota ei tulisi missään nimessä laillistaa. Monet tuntuvat ajattelevan, että laillistamalla prostituutio prostituoitujen itsemääräämisoikeus sekä työturvallisuus paranisivat ja prostituutioon usein liittyvä ihmiskauppa saataisiin paremmin hallintaan. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin aivan päinvastainen.

Prostituution laillistaminen johtaa vääjäämättä kysynnän ja tarjonnan kasvuun, jolloin esimerkiksi lailliset bordellit alkaisivat kilpailla toisiaan vastaan hinnoilla sekä laadun rajuuudella. Samalla myös prostituutioon liittyvä laiton prostituutio sekä ihmiskauppa lisääntyisivät rajusti valtion kontrollista huolimatta. Lisäksi alueilla, joilla prostituutio on tällä hetkellä laillista, prostituoituihin kohdistuvat väkivalta sekä raiskaukset ovat huomattavasti yleisempiä kuin alueilla, joilla se on laitonta.

Prostituution laillistaneilla alueilla on myös havaittu, että seksityöläisille syntyvät, elinikäiset fyysiset- ja psyykkiset ongelmat ovat huomattavasti vakavampia verrattuna esimerkiksi sotaveteraanien rintamilla kokemiin kauheuksiin.

Mielestäni prostituution laillistaminen antaa myös erittäin huolestuttavan kuvan nyky-yhteiskunnasta. Olkoonkin naiivia, mutta mielestäni prostituutio on jo itsessään niin paha asia, että se tulisi kieltää kokonaan riippumatta siitä, aiheutuuko siitä minkäänlaista haittaa prostituoidulle itselleen, asiakkaalle tai yhteiskunnalle, joka sen voisi mahdollisesti sallia.

Samu

Elämänfilosofiat

ELÄMÄNFILOSOFIAT
- syntyivät 1800-luvulla vastustamaan filosofiaa, joka pyrki kattavien järjestelmien rakentamiseen
- eivät pyri kertomaan hyvän elämän salaisuutta vaan puhumaan elämän luonteesta ja tarkoituksesta

Schopenhauer
- koko maailma ilmenee tahtona ja mielikuvina
- tahto on jokaisella sama, sokea elämänvoima, joka pyrkii kohti tyydytystä
- Schopenhauerin mukaan näemme maailmasta vain tahtomme välittämän kuvan
- tahto ei voi koskaan täyttyä ja se aiheuttaa kärsimystä
- Schopenhauer etsi kärsimyksestä vapautumista. Hänen mielestään esteettinen kokemus synnyttää onnellisuuden tiloja, jotka sammuttavat elämäntahdon jatkuvat vaatimukset ja siten poistavat kärsimyksen

Nietzsche
- kyseenalaisti kokonaan perinteisen moraalikäsityksen
- pyrki pois abstraktista ja yleistyksistä moraalikeskusteluissa
- hyvä ja paha subjektiivisia, mahdoton hahmottaa objektiivisesti
- heikompien auttaminen ja myötäeläminen vain pakoa itsestä
- Juutalais-kristilliselle moraalikäsitykselle ominainen tunteiden pidättely tekee ihmisestä heikon ja hän alkaa suhtautua tunnevoimaisiin ihmisiin kielteisesti
- Nietzschen mielestä moraaliset vastakohdat ovat samanarvoisia, hyvä ei ole sen arvokkaampaa kuin paha
- yli-ihmiskäsitys: Nietzschen ihanne on yli-ihminen, sielu joka on perinteisten moraalikäsitteiden hyvä ja paha, kaunis ja ruma ym. yläpuolella. Tällainen ihminen myöntää, että yksittäiset tapahtumat voidaan torjua mutta kokonaisuutta ei voi muuttaa.

Kierkegaard
- ihmisellä kolme olemisen tasoa: esteettinen, eettinen ja uskonnollinen
o esteettinen: ihminen, joka etsii jatkuvasti uutta mielihyvää
o eettinen: etsii syvempää ja pitkäkestoisempaa onnellisuutta
o uskonnollinen: Kierkegaardin mielestä ihmisen korkein olemisen taso. Tällainen ihminen elää aidoimmin subjektiivisesti. Tähän liittyy ”leap of faith”, se että ihminen pystyy heittäytymään kuiluun ja luottamaan siihen että Jumala ottaa vastaan
- Merkittävimpänä Kierkegaardin saavutuksena on pidetty uskonnollisen asenteen kuvausta
- Kritisoi ankarasti kirkkoa ja kaavamaisia filosofisia järjestelmiä
- hän tavoitteli ihmistä, joka uskaltaisi aidosti olla oma ainutkertainen itsensä


Antti & Miika

Maanantai 5.9

Tänään jatkoimme torstailta kesken jääneitä ryhmätöitä. Jokaisella ryhmällä siis on aiheena yksi normatiivisen etiikan osa-alue, joista tänne blogiin kirjoitettiin keskeisimpiä asioita. Alkutunnista Tuovi ehdotti, että jokainen ryhmä käsittelisi prostituutiota oman aiheensa näkökulmasta.

Elli kuului seurausetiikka ryhmään, jossa keskusteltiin muunmuassa prostituution laillisuudesta (esim. missä maassa prostituutio on laillista), Venäjän miliiseistä ja islamin uskosta. Anna puolestaan kuului velvollisuusetiikan ryhmään, joka viimeisteli oman bloggauksensa. Keskustelua ei herännyt.

Tunti ei tuskin vaikuta lähitulevaisuuteemme mitenkään, sillä emme käyneet tunnilla läpi mitään uutta.




-Anna ja Elli

Maanantai 22.8

Maanantaina 22,8 tunnilla teimme pienissä ryhmissä ryhmätöitä ja pohdiskelua. Omaksi aiheeksi tuli relativismi ja kaveriksi Satu. Kaikki tuntuivat saavan jotain aikaiseksi ja lukiessa muiden postauksia huomasi, että jopa omaa ajttelua oli harrastettu.

Meillä keskeisimmäksi puheen-ja ajattelun aiheeksi kehkeytyi relativismin suunta, kulttuurirelativismi. Kulttuurirelativismi on mielenkiintoisestanimestään huolimatta arkipäiväisempää kuin aluksi uskookaan. "Maassa maan tavalla" oli sanonta joka aiheutti harmaita hiuksia, koska kulttuuri relativismin mukaan ei voi sanoa mitään siitä miten ihmisen tulisi toimia eritilanteissa, ja tämä kuvaa ismiä mielestämme oikein hyvin. Ongelmia kuitenkin syntyy, kun maailmassa tapahtuu maiden välistä muuttoa, jolloin kultturit ja tavat eroavat toisistaan. Suomessa naisten ja miesten välinen tasa-arvo on jo pitkään ollut hyvässä asemassa(älkää leimatko "miehen mielipiteeksi") jolloin lähi-idästä muuttaneilla perheillä on kulttuurisidonnaisia tapoja jotka saattavat jopa rikkoa lakia meillä. Kulttuurirelativisti voi ajatella/kritisoita tätä moraalistakin hämmennystä vain jos on oman maan kansalainen, koska relativisti voi arvostella oman maan kulttuuria, muttei toisten.

On kuitenkin hetkiä ja tapauksia jolloin ei voi vain todeta, että tämä on maan tapa, tottukaa siihen jos aiotte täällä asua, kuten huivit kasvoilla jolloin ei ihmistä voi tunnistaa. Esimerkkinä ympärileikkaus joka on sidottu kulttuuriin joka on maailmanlaajuista, jolloin kukaan ei tavallaan ole osana vain omaa yhtä isoa kulttuuria, jolloin siitä ei voi kiistellä muiden ajatusten kanssa.

Blogeihin postatessa olisi mielestäni kiva saada edes jokin pikku pohdiskelu(ei sillä, en itsekään kuolettavan pitkiä pohdintoja tehnyt). Ihan vaan että ajatus saattaisi selkiintyä lukijoillekin kivemmin.

Teemu

Kohtaamisetiikka

Kohtaamisetiikka muodostuu kahden peruskäsitteen avulla: Sama (le Même) ja Toinen (l'Autrui). Sama, eli minä, ja Toinen, eli sinä, muodostavat yhdessä Käsityksen kohtaamisetiikasta. Se pohjautuu kahden ihmisen välisiin ristiriitoihin ja vuorovaikutukseen ja lisäksi tarvitaan kolmas ihminen (ulkopuolinen), joka tulkitsee tätä kanssakäymistä ja muodostaa sen pohjalta eettisiä ja moraalisia näkemyksiä.

Lähtökohtana tulee olla tietoisuus toisen toiseudesta, eli toisin sanoen toiset ihmiset eivät ole sinun peilikuvia.

”Äärettömyys tulee ajatteluuni kasvojen merkitsevyyden kautta. Kasvot merkitsevät ääretöntä.”
-Emmanuel Levinas

Toisen, kasvot ilmentävät hänen kokonaisuuttaan. Kanssakäymistä ilmentävät myös kieli, rakkaus ja lapsen ja vanhemman välinen suhde. Loistava perustelu tämän eettisen näkemyksen pohjalle on lapsen ja vanhemman välinen suhde, jossa parhaimmillaan erottuu toiseus. Tapa jolla lapsi analysoi vanhemman näkemyksiä ja kapinoi vastaan, jos kokee olevansa eri mieltä. Tähän suhteeseen kuvastuu myös rakkaus. Kahden ihmisen läheinen kanssakäyminen, joissa erimielisyyksien kautta löydetään kultainen keskitie.

Kohtaamisetiikan vahvin suora imperatiivi on: Älä tapa!

"Eikö toisen katseen suora avoimuus ole alttiutta paljaimmillaan, alttiutta kuolemalle"
-Emmanuel Levinas

Kahden ihmisen välillä vallitseva ristiriita tulee ratkaista keskustelemalla ja siitä löytyvällä valaistumisella, eikä vaientamalla toisen mielipidettä.

Vaatimuksena kohtausetiikalle on hylätä moraaliset perustat. Erityisesti Nietzsche, Heidegger ja Levinas ovat toimineet perustamattomuuden paljastajina. Moraalisuus on mahdollista vasta, kun moraalin perustamattomuutta ei enää peitellä normatiivisilla teoriolla.

Prostituutio

Prostituutio määritellään tulojen hankkimiseksi sukupuolisuhteiden avulla. Se on laitonta suurimmassa osassa maailmaa, mutta jo muinaiset roomalaiset harjoittivat sitä. Se lienee eräs maailman vanhimmista ammateista. Suomessa seksin ostaminen on kiellettyä parituksen tai ihmiskaupan uhreilta, mutta näiden sääntöjen lomassa se on teoriassa sallittua.
Prostituution sallimista on perusteltu sillä, että näin ammatti saataisiin valtion valvontaan ja prostituoiduille saataisiin paremmat työolot mm. sosiaaliturvan kautta.
Mutta prostituutio on silti ihmisen esineellistämistä. Onko oikein taipua rikollisuuden edessä?

Torstai 1.9

Tunnin aluksi kävimme läpi edellisen tunnin blogia.Tämän jälkeen siirryimme päivän aiheeseen, joka käsitteli normatiivista etiikkaa ja sen erilaisia muunelmia (kuten mielenlaatu-etiikkaa, hyve-etiikkaa tai velvollisuusetiikkaa). Luokassa käytiin aluksi kiivasta keskustelua aiheesta, mutta siiryimme pian lehtori Pääkkösen johdolla normatiivista etiikkaa koskevien ryhmätöiden pariin. Tällä kertaa emme saaneet valita itse ryhmiämme. Lopputunnin vietimme tietokoneluokassa työstämässä ryhmätöitä.

Tunnin jälkeisellä välitunnilla mietimme, mistä ihmisen käsitys oikeasta ja väärästä syntyy? Mietimme ,utilitarismin näkeminysiä, voivatko yhteiskunnaliset normit syntyä yhteiskunnalle syntyvästä hyödystä, tai pikemminkin yheiskunnan arvojärjestyksessä korkealla olevien hyödystä?
mielestämme kyllä.

Tunnilla käsittelemämme asiat saivat meidät miettimään mistä omat käsityksemme normeista ovat syntyneet.



Henri,Oskari ja Roni Rinne

Seurausetiikka

Seurausetiikan mukaan tärkeintä moraalissa ovat tekojen seuraukset ja moraalin tavoitteena on tuottaa hyvää, mutta keinot ovat silti huomioitava. Utilitarismi eli hyötyetiikka on yleisin seurausetiikan muoto. Utilitarismin mukaan se teko mikä tuottaa eniten "hyvää" on oikea teko. Oikea teko maksimoi hyvän, mutta mikä on se hyvä eli "hyöty"? Mahdollisuuksia on kolme:

- mielihyvä
- hyvä ideaalisessa mielessä
- valinnat

Thomas Nagelin mielestä utilitarismi ja seurausetiikka yleensä ei kiinnitä tarpeeksi huomiota ihmisten moraaliseen kehitykseen . Hän väittää että utilitarismin kannattaja ei voi kritisoida ihmisoikeuksien rikkomista esimerkiksi sodan aikana jos tämä johtaa asioiden paranemiseen. Seurausetiikkaa on kritisoitu siitä, että ehdottomista moraalisäännöistä luopuminen ja huomion keskittäminen ennen muuta tekojen seurauksiin ja kokonaishyvän tuottamiseen johtaa ihmisten oikeina pitämiin normeihin nähden ristiriitaisiin suosituksiin.

Hyve-etiikkaa ja seurausetiikkaa kutsutaan joskus yhteisellä nimellä konsekventialismiksi. Nämä kaksi moraaliteoriaa kuitenkin eroavat toisistaan monella tavalla. Hyve-etiikassa päämääränä ei ole yksittäisen teon tulos vaan ihmisen hyvä elämä kokonaisuutena, kun taas seurausetiikka puolestaan rajaa näkökulman ihmisen haluamiin asioihin ja niitä tuottaviin tekoihin.

Mielenlaatuetiikka

Mielenlaatuetiikassa keskeistä on ihmisen omat tunteet ja ajattelu. Hyvä elämä saavutetaan pohtimalla omaa suhtautumista ja asennoitumista maailmassa ja ihmisessä itsessään esiintyviin ristiriitoihin. Ihmiselämään kuuluvat olennaisena osana vastoinkäymiset ja tragediat. Näitä emme voi torjua, mutta voimme kuitenkin muuttaa omaa suhtautumistamme niihin.

Eräs tunnetuimpia mielenlaatuetiikan edustajia on stoalainen koulukunta. Stoalaisen koulukunnan perustajana pidetään Zenonia. Merkittäviä stoalaisia ajattelijoita olivat muun muassa roomalaiset Cicero ja keisari Marcus Aurelius. Stoalaisten keskeisimpiä opetuksia ovat:

- Tunteet johtuvat vääristä uskomuksista
- Tunteiden valtaan joutuvat luopuvat järjestä
- Tunne on luonnonvastainen häiriötila
- Viisas on tunteista vapaa ja toimii järjen ohjaamana

Eli stoalaiset tavoittelevat mielenrauhan saavuttamista ja vapautunista kärsimyksestä ja ahdistuksesta, jotka johtuvat ihmisen ajattelua sekoittavista tunteista. Vapautuakseen ihnmisen tulee ymmärtää oma osansa maailmassa ja luonnonilmiöiden luonne. Stoalaisuus edustaa determinististä suuntausta, jonka mukaan mikään luonnossa ei tapahdu sattumanvaraisesti vaan ennaltamäärätysti. Stoalaisten mukaan on tärkeää osata erottaa deterministiset tapahtumat ihmisen omien ajatusten häiriöistä huolimatta.

Yksi tunnetuimmista stoalaisuutta myöhemmin kommentoineista filosofeista on Benedictus de Spinoza. Hän kunnioitti stoalaisten tapaan järkeä ja halusi esittää rationaalisen teorian tunteista ja etiikasta. Merkittävin ero Spinozan ja stoalaisten ajattelussa oli Spinozan tunneteoria. Spinozan tunneteoria on deterministinen eli tietyt syyt synnyttävät lainomaisesti tietynlaisia tunteita. Peruslaki on, että kun meihin vaikutetaan voimalla, joka koetaan rakkautena, se synnyttää meissä rakkautta. Vastaavasti negatiivinen voima, viha, synnyttää vihaa. Viha erottaa ja rakkaus yhdistää.

Lähes kaikissa maailmanuskonnoissa mielenlaatuetiikkaa sovelletaan kultaisen säännön muodossa. Kristinuskossa mielenlaatuetiikka tulee parhaiten esille Jeesuksen Vuorisaarnassa: "lain henki ennen lain kirjainta". Buddhalaisuudessa pyritään ymmärtämisen kautta vapautumaan kärsimyksestä. Buddhalaisten jokapäiväisessä elämässä vaikuttavat omat tunteet ja ajattelu.

Mielenlaatuetiikan positiivisia puolia ovat suhteellinen pätevyys sekä konkreettisuus. Arkisten kokemusten perusteella voimme sanoa, että hyvät teot tuottavat tekijälleen usein hyvää mieltä ja saattavat myös levittää hyvää ympärilleen. Lisäksi mielenlaatuetiikka on konkreettisesti läsnä ihmisten jokapäiväisessä elämässä omien tunteiden ja ajatusten kautta.

Mielenlaatuetiikkaa on kuitenkin myös kritisoitu muun muassa "omaan napaan tuijottamisesta". Oman mielenrauhan kehittäminen saattaa johtaa yleiseen välinpitämättömyyteen muista. Mielenlaatuetiikka voi periaatteessa johtaa myös täydelliseen kielteisten ja ahdistavien asioiden sivuuttamiseen, jolloin tunteita ei välttämättä edes käsitellä. Tämä voi puolestaan vaarantaa ihmisen psyyken.

Hyve-etiikka

Hyve-etiikassa usein ajatellaan, että on olemassa yksi oikea elämisen tapa ja etiikan tehtävänä on osoittaa se. Yleisesti ajatellaan myös, että elämän päämäärä on onnellisuus.

Hyve-etiikan yksi näkökulma on Aristoteelinen hyve-etiikka. Tämän näkökulman mukaan korkein onnellisuuden muoto on tavoitettavissa teoreettisen ajattelun avulla. Antiikin aikana ajateltiin, että naiset ja orjat eivät kyenneet käyttämään järkeä riittävästi. Käytännöllisen järjen avulla ihminen valitsee toimintatapansa ja hallitsee halujaan, sekä tunteitaan. Tämä on kuitenkin vain Aristoteleen ja Antiikin ajan näkemys, eikä nykypäivänä 'oikeasta tavasta saavuttaa onnellinen elämä' ole päästy yhteisymmärrykseen. Aristoteelinen hyve-etiikka on lähtöisin Aristoteleen näkemyksistä ja häntä pidetään hyve-etiikan perusajatusten muotoilijana.

Uusaristotelesmin mukaan hyvä syntyy ainoastaan hyveen harjoittamisen ja käytännön kautta. Ihmisen tulee kuitenkin löytää näiden välillä tasapaino, unohtamatta yhteisön vaikutusta (koko hyve-etiikassa). Yhteisö voi vaikuttaa, siihen millaisia hyveet ovat. Esimerkiksi lääkärit ovat hyveellisiä, mutta jos koko lääketiedettä ei olisi koskaan keksitty, voisi hyveellistä antaa ihmisen kuolla ja sairastaa rauhassa.

Ei oo helppoo

Teemu, Niklas, Jenna, Tuukka, Henri

Velvollisuusetiikka

Velvollisuusetiikka eli deontologinen etiikka on etiikan suuntaus, joka keskittyy toiminnan vaikuttimien tai syiden oikeuteen tai vääryyteen oikeuksien, velvollisuuksien tai muiden periaatteiden kunnioittamisen näkökulmasta – erotuksena tekojen seurausten oikeudesta tai vääryydestä. Velvollisuusetiikassa ajatellaan, että toimiessamme oikean velvollisuuden, oikeuden tai muun periaatteen vaikuttamina, toimimme oikein. Toivotut seuraukset eivät tee hyväksi tekoa tai käytäntöä, jota ei ole tehty velvollisuudesta.

Tunnetuimpana velvollisuusetiikan esittäjänä pidetään saksalaista Immanuel Kantia, jonka mukaan järkemme sisältää puhtaan moraalisuuden idean. Se on ilmaistavissa kategorisina imperatiiveina (ehdottomina käskyinä): 1) Toimi vain sellaisen periaatteen mukaisesti, jonka voit toivoa tulevan myös yleiseksi laiksi. 2) Toimi niin, että kohtelet ihmisiä aina myös päämääränä, etkä pelkkänä välineenä.
Kantin moraalin luonteesta saadaan johdettua positiivinen sekä negatiivinen velvollisuus. Positiivinen velvollisuus on velvollisuus toimia normien edellyttämällä tavalla auttaakseen muita. Negatiivinen velvollisuus taas tarkoittaa velvollisuutta noudattaa kieltoa olla loukkaamatta muiden oikeuksia.

Deontologisen etiikan yhtenä rajoituksena pidetään yleisesti, että ei voi olla velvollisuutta tehdä mahdotonta. Deontologinen etiikka yleensä poikkeaa seurausetiikasta, jonka mukaan pitää päästä mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Deontologisen etiikan mukaan pitää tehdä oikein, vaikka tulos ei olisikaan hyvä.

Mielestämme ei aina tarvitse toimia velvollisuusetiikan mukaisesti, vaan paras tapa toimia on mielestämme käyttää omaa järkeään asioihin suhtautumisessa. Esim. Poikaystävän ei ole kovinkaan viisasta sanoa tyttöystävälleen hänen lihoneen muutaman kilon, sillä lopputulos ei ole hyvä kenenkään kannalta.

Tuovi kysyi, että miten esimerkkiä voi tarkastella kategorisen imperatiivin kautta.
Kategorisen imperatiivin perusajatus on, että ihmisen tulisi toimia niin, että hän täydellistää itseään ja edistää muiden hyvinvointia. Kun esimerkkiämme tarkastelee tuon ajatuksen pohjalta, voimme päätyä lopputulokseen, että poika toimi oikein, sillä onhan lihominen terveydellisesti negatiivinen asia. Eri asia on, jos tytöllä on syömishäiriö ja poika huomauttaa silloin lihomisesta. Silloin on kenties tytön hyvinvoinnin kannalta parempi, jos poika pitäisi suunsa supussa.

Jos prostituutiota pohditaan velvollisuusetiikan kautta, voidaan ajatella että prostituutio on hyväksyttävää kun se on osapuolten yhteinen päätös, eikä siinä riistetä tai alisteta ketään. Käytännössä velvollisuusetiikka ei siis hyväksy ihmiskauppaa ja pakkoprostituutiota, mutta jos henkilö on valinnut itse ammattinsa, prostituutio on hyväksyttävää.

Ilona, Anu, Anna ja Anni

Eksistentialistinen Etiikka

Eksistentialismissa tutkitaan olemista ja olemassaoloa. Saksalaisen Martin Heideggerin(1889-1978) mukaan filosofien on tutkittava olemista, koska se yhdistää kaikkia olentoja. Siinä korostetaan yksilöllisyyttä("Koska elän vain kerran, on syytä elää oma elämä, ei kenenkään muun.") ja että olemassaolo(eksistenssi) edeltää olemista(essentia). Jälkimmäinen tarkoittaa sitä että ihminen on olemassa ennen kuin hän tajuaa oman olemassa olonsa.

Sartre näkee eksistialismin (Humaninstinen eksistentialismissa) eettisenä filosofiana, sillä olemme joka hetki vapaita valitsemaan oman olemuksemme. Hänen mukaansa olemme "tuomittu vapauteen" sillä meillä ei ole mitään tarkoitusta tai merkitystä elämiselle. Meillä on mahdollisuus ja velvollisuus luoda tarkoitus omalle elämällämme.

Heideggerin puheen eksistentialismista saa sen kuulostamaan siltä ikään kuin sen tarkoituksena olisi "valaistua" eroamalla massasta ja tulemalla omaksi yksilökseen, kun taas Sartre puhuu enemmän siitä kuinka kaikki ihmiset ovat vastuussa teoistaan yhteikunnalle.

Vaikka eksistentialismi edustaakin olemassaoloa pohtivaa filosofiaa, sen keskeiseksi ongelmaksi muodostuvat ihmisen erityislaatuiseen olemukseen liittyvät kysymykset. Omaa olemistaan ihminen voi selittää vain itselleen. Hän on vapaa valitsemaan haluamansa tarkoituksen ja mielen elämälleen .Ihminen ei ole itse valinnut aikaa eikä paikkaa jossa hän elää, vaan on ulkonaisesti sidottu tilanteisiin, joihin hän on sattumalta syntynyt. Ihmisen muukalaisuus maailmassa aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa. Ahdistus tiivistyy kuoleman edessä: kuolema on loppu. Siitä alkaa ei-mikään.

Tiistai 30.8

Tunnilla käytiin kiivasta keskustelua G.H. von Wright:in hyvän muunnelmmista. Me keskustelimme onko arvo ihmisen pään sisässä vai onko se maailmassa itsestään. Suurin osa luokasta oli sitä mieltä että se on arvoittajan päässä. Tulimme myös siihen tulokseen että maailmaa on lähes mahdotonta katsoa neutraalisti, sillä ihminen arvottaa asioita alitajuisestikin.

Meissä mietintää herätti kysymys siitä että voiko ihminen katsoa maailmaa ilman että hän arvottaisi sitä. Meidän mielestä ei. Ihminen aina miettii asioita arvottamalla. Jos ihminen ei arvottaisi asiota ei hän oikeastaan pystyisi edes kuvailemaan mitään. Esimerkkinä myös tunnilla ollut esimerkki eli musiikin lataaminen netistä. Vaikka lataisit sen ilmaiseksi arvottaiisit sen silti.

Vaikka tunnin aihe ei varsinaiseti vaikuttaisi meidän elämää nyt tai tulevaisuudessa, pistää se silti miettimään millä perusteella arvottaa asioita ja kuinka sanaa hyvä käytetään. Me mietimme kuinka vaikeaa se olisi loppujen lopuksi kuitenki olla arvoittamatta mitään, eli ola täysin neutraali.

Antti ja Roni Ro

Maanantai 29.8 - Perse penkkiin, nyt puhutaan luontoelämyksistä

Aloitimme tunnin puhumalla luontoelämyksistä, ja siitä miten kokemus ja elämys määritellään. Keskustelu ohjautui rannattoman puron kautta uimahallin kokemukseen. Keskustelu oli lopulta erittäin sekava, eikä siitä jäänyt juuri mitään mieleen, paitsi se, että kloorin haju on osa uimahallikokemusta. Puhuimme myös edellisen perjantain kulttuurikävelystä ja elämänkatsomustiedon sekä yhteiskuntaopin vierailusta oikeuteen. Kysyttiin opimmeko jotain uutta kotikaupungistamme. Piilola kertoi meille Tampereen vanhimmasta patsaasta, kotkasta, joka rakennettiin josksus vuosien 1830-1840 välillä keisari Aleksanteri I kunniaksi.

Näiden keskustelujen jälkeen seurasi lyhyt, mutta voitokas taistelu teknologiaa vastaan. Keskustelimme supernaturalismia käsittelevään blogitekstiin jätetystä tarkentavasta kommentista: Mikä on uskonnon ja taikauskon ero, voidaanko niitä oikeastaan erottaa lainkaan toisistaan. Lopulta suurin osa luokasta oli sitä mieltä, että se on kiinni siitä miten valtaosa ihmisistä sen määrittelee. Ehdittiinpä siinä keskustelun ohessa myös rinnastaa tontut ja "pirun palava pensas" toisiinsa.

Tämän jälkeen päästiin vihdoinkin tunnin oikeaan aiheeseen, arvoihin. Palasimme taas ongelmaan, joka on tullut esille jo aikaisemmilla tunneilla: lapseen kaivossa. Olisiko missään tilanteessa oikein jättää lasta kaivoon hukkumaan? Mahdollisia syitä löydettiin useita: Olet voinut voittaa lotossa ja voiton lunastusaika on menossa umpeen minuutin päästä. Mikäli jätät lapsen kaivoon, saat suuren lottovoiton ja suhteellisen pienen sakon heitteillejätöstä ,jos edes jäät kiinni.. Toisaalta sen voi myös perustella omalla kokemuksella: "Kun olin lapsena kaivossa, ei minuakaan autettu, miksi minun pitäisi auttaa tätä lasta?". Lapsi on myös todennäköisesti joutunut kaivoon omaa tyhmyyttään, ja olisi väärin haitata evoluution kulkua jättämällä näin typerä yksilö henkiin. Voiko täysin tuntemattoman sivullisen olettaa ottavan vastuuta toisen hengestä?

Seuraavana kokonaisuutena oli uskonnon ja lain suhde. Onko olemassa lakia, joka on täysin vapaa uskonnollisista normeista. Uskonto on varmasti lähes aina lain taustalla, mutta toisaalta on myös kulttuureja, joiden uskontoon ei sisälly moraalisia käskyjä tai kehotuksia. Esimerkiksi Japanin shintolaisuus ei anna moraalisia normeja, joten sen ei juurikaan pitäisi vaikuttaa lakiin.

Lopputunnista palattiin vielä arvoihin ja pohdittiin semantiikkaa: sanojen arvostaa, arvottaa ja arvioida merkityseroja. Puhuimme lyhyesti myös sanojen jääviys ja jäävi merkitystä. Opettaja käytti esimerkkinä erästä poliitikkoa. Viimeisenä käsittelyssä oli se, miten arvoja voidaan ilmaista sanattomasti, ja miten deskriptiivinen lause voi olla itse asiassa arvottava. Voidaan esimerkiksi todeta, että jokin laite on hyödyllinen. Tämä on periaatteessa vain neutraali toteamus, mutta sana hyödyllinen tavallaan sisältää jo arvon.

Samuli & Riku