Purimme tunnilla jälleen ryhmätöitä, joista syntyi välillä intensiivistäkin keskustelua. Ensimmäinen työ käsitteli seurausetiikkaa. Se laittoi miettimään esimerkiksi sitä, onko valinnanvara huono vai hyvä asia. Mielestämme liika valinnanvara on huono asia silloin, kun ihminen ei tiedä, mitä valita. Miellämme sen kuitenkin ennemmin hyväksi asiaksi, sillä vaihtoehdot tuovat turavllisuutta, koska on aina varavaihtoehtoja. Valintojen tekeminen myös kasvattaa ihmistä, sillä sen sijaan, että ihminen toistaa turtuneena samaa vaihtoehtoa, hän voi pohtia valintojen kannattavuutta.
Seuraava työ koski mielenlaatuetiikkaa. Se sai miettimään mm. tunevammaisuutta ja sitä, onko se sitten viisasta. Tunnevammaisuuden käsite voi olla hieman vaikea määriteltävä. Mietimme, tarkoittaako se sitä, että henkilönn on mahdotonta hallita tunteitaan, vai sitä, että henkilöllä ei ole tunteita tai niitä ei voida havaita. Meidän mielestämme psykopaattimainen tunteiden puuttuminen ei ole järkevyyttä, sillä siitä puuttuu sosiaalinen näkökulma. Sen sijaan kyky sulkea tunteet pois tietyissä tilanteissa ja hallita ne mahdollistaa järkevyyden. Sillä pystyy etäyttämään itsensä tilanteita ja tarkastelemaan niitä sotkematta tuntaitaan mukaan.
Viimeinen esitys kertoi hyve-etiikasta, mutta sitä ehdimme käsitellä hyvin vähän. Yleisöstä tuli kuitenkin esimerkiksi sellainen kommentti, ettei ihmisiä voi yleistää siten, että olemassa olisi yleispätevä hyvyys.
Anni ja Maria
No mitäs eväitä saitte tunnista loppuelämäksenne?
VastaaPoistaVaikka hyveet ovatkin usein kulttuurista riippuvaisia ja heijastavat usein vain yksilöiden omia käsityksiä, asenteita ja ennakkoluuloja, niin voidaan kuitenkin olettaa myös universaalien, kulttuuristen erojen yläpuolisten, hyveiden olemassaolo, kuten kohtuus ja totuus. Voidaan myös ajatella, että maailmassa on kaikille ihmisille yhteisiä käyttäytymismalleja sekä tunteita, jotka eivät ole riippuvaisia kulttuurista.
VastaaPoistaSamu
Vielä noista vaihtoehdoista, en usko että kukaan haluaa olla nukke jolla on vain yksi ainut vaihtoehto elämässään, yksi ainoa reitti mitä kulkea.
VastaaPoista-Riku
Otetaan nyt vielä tässä esille tämä determinismi. En usko, että kukaan haluaa sitä, että on vain yksi vaihtoehto mitä tehdä.
VastaaPoistaIhminen voi kuitenkin ajatella, että hänellä on monta vaihtoehtoa, mutta todellisuudessa kaikki on ennalta määrätty. Esimerkiksi kirjotan nyt tätä kommentia koska "haluan" tehdä sen. Onko asialla kuitenkaan halun kanssa mitään tekemistä? Tätä determinismiä on jauhettu tässä ehkä vähän liikaakin, mutta toin sen nyt taas kartalle mukaan (:
Niklas