Mielipidekirjoitus

http://www.hs.fi/ulkomaat/Tupakkajätti+vie+Australian+oikeuteen+logottomia+rasioita+vaativan+lain+takia/a1305549767842

Australian hallitus aikoo poistaa savukeaskeista logot jne. Jäljelle saa jäädä vain perustiedot ja terveyshaitoista varoittavat kuvat ja tekstit. Askien väri myös muutetaan oliivinvihreäksi koska tupakoitsijat ovat tutkimuksissa pitäneet sitä epämiellyttävimpänä värinä. Kuitenkin tupakkayhtiö Philip Morris on haastamassa Australian hallituksen tästä oikeuteen koska heidän mielestään Australian hallitus ei ole pystynyt osoittamaan että laki vähentäisi tehokkaasti tupakointia. Lisäksi yhtiö pelkää että uudet askit olisivat helposti väärennettävissä, jolloin piraattitupakoiden valmistus helpottuisi ja se tietenkin veisi Philip Morrisilta tuloja pois. Olen tavallaan yhtiön kanssa samaa mieltä siitä että se ei välttämättä vähentäisi merkittävästi tupakointia. En ainakaan uskoisi että jo ennestään tupakoivat ihmiset lopettaisivat askien ulkonäkömuutoksien takia. Toisaalta uusien tupakoitsijoiden määrä saattaisi vähentyä  jos tupakoinnin "houkuttavuutta" vähennettäisiin, eli pitkällä aikavälillä uudistus saattaisi vähentääkkin tupakointia jos ihmiset eivät niin helposti aloita sitä. Olisi mielenkiintoista nähdä että kuinka paljon tupakointi olisi vähentynyt Australiassa vaikka 20 vuoden päästä tämän lain toteutuksesta. Samalla näkyisi myös että kuinka paljon nämä brändit ja askien ulkomuoto jonka avulla niitä myydään vaikuttaa ihmisten tupakointiin. Jos tämä kokeilu lähtee hyvin toimimaan ja tuloksia on havaittavissa niin ei minulla ainakaan ole mitään sitä vastaan. Tupakkayhtiöiden vastustus ei tietenkään ole mikään ihme koska se vie heiltä rahaa jos tupakointi vähenee.


Oskari

Tuntematon numero soittaa.

http://www.hs.fi/talous/Kuluttajavirasto+Ei+puhelinmyynti%C3%A4+ilman+asiakkaan+lupaa+/a1305549075480


Oheisessa linkissä kerrotaan puhelinmyynnin pelisäännöistä, pääasiallisesti kuluttajan roolista puhelinmyynnin kohteena.


Itselle aihe on liiankin ajankohtainen. Nätisti viimeviikolla kieltäydyin vastaamasta kyselyyn, johon minut oli valittu väestörekisterin kautta. En halunnut kyselyyn vastata, mutta sehän ei puhelimen toisessa päässä olevaa henkilö kiinnostanut. Henkilö jäi muutenkin kovin etäiseksi, ei edes nimeään tai kyselyn aihetta selvästi minulle kertonut. Vielä kieltäytymiseni jälkeen äneestä päätelty mieshenkilö lupasi soittaa ensi viikolla uudelleen, jos minulla olisi aikaa tuolloin enemmän. Soittoja on tullut nyt kaksi. En ole vaivautunut vastaamaan, koska mielipidettäni kyselyyn vastaamisesta ei otettu huomioon viime kerrallakaan.


Oheisessa linkissä kerrottavasta puhelinmyynnistä on siis noussut kohua ja ymmärrän hyvin miksi. Puhelut ovat usein hämäriä ja myyjät käyttävät myyntikikkoina erilaisia sanaleikkejä ja kapulakieltä. Varmasti se tehoaa vanhoihin ihmisiin, joita useimmiten puhelinmyyjät eniten höynäyttävät. Onhan se mukavaa saada soitto 'ystävälliseltä' henkilöltä, jolta löytyy edes hetki aikaa jutella , kunhan vain varma ostopäätös on aluksi jo saatu selville.


Huvittavaa puhelinmyynnissä on myös se, että ei siitä jää paljoa itse myyjällekkään käsiin. Pitkiä tunteja työssä, ystävällistä puhetta, mutta jos ei tarpeeksi ole saanut lehtiä tai kanavapaketteja myytyä, ei myöskään rahaa liikene. Onko tämä oikein työntekijän kannalta? Eihän se ole, mutta itse ovat työehtoihin sitoutuneet.


"Ei puhelinmyyntiä ilman asiakkaan lupaa" olisi hyvä saada myös käytännössä toimintaan ja toivon, että kuluttavirasto kykenee jotenkin puhelinmyyntiin vaikuttamaan. Se olisi parasta niin kuluttajan, kun myös puhelinmyyjänä toimivan työntekijän kannalta. 


Kunpa ei enää tulisi montaa soittoa siitä mieltä raastavasta "Tuntemattomasta numerosta".


Milja

http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/11/ghana_torjuu_britannian_vaatimuksen_homojen_oikeuksista_2998552.html

Ylen 2.11.2011 netissä julkaiseman artikkelin mukaan Ghana ei suostu tekemään homoseksuaalisuudesta laillista, vaikka Britannia uhkaa vähentää maalle annettavaa taloudellista tukea jos lakia ei muuteta. Minusta tällainen sellaisen piirteen takia, jota ei voi itse hallita on täysin väärin. Vaikka tietenkin täytyy muistaa, että ghanalaiset ovat kasvaneet siihen uskoon,että muu kuin heteroseksuaalisuus on rikollista, mutta minusta, mitä pikemmin heidän näkemyksensä muuttuvat sitä parempi.


Jassu

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2673362/kohu-hakkarainen-nuoret-pakkotyohon

Artikkelissa perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkarinen ehdottaa, että työttömät nuoret laitettaisiin pakkotöihin palkatta. Palkkaa maksettaisiin ainoastaan silloin, jos työnantaja haluaa maksaa. Perussuomalaisten ajatus on pitää nuori kiinni työelämän käytännöissä sekä luoda pysyviä työsuhteita pakkotyön kokeilun avulla.

Idea kuulostaa melko radikaalilta ja en usko sen toteutuvan käytännössä. Positiivista pakkotyössä olisi se, että voitaisiin välttää nuorten syrjäytymistä yhteiskunnasta ja työelämä tulisi tutuksi. Pakkotyön mahdollisuudesta 30 perussuomalaista ovat valmiita käyttämään 100 000 euroa, mutta onko se ylipäätään edes järkevää?

Orjuuttamisesta ja ihmisoikeuksista noudeva kohu viimeistään kaataisi ehdotuksen. Historiassa on varmasti tullut tutuksi, että mitä tapahtuu, kun ihmisestä tehdään orja.

Jokaisella ihmisellä on oikeus päättää missä työskentelee vai työskenteleekö ollenkaan. Sen lisäksi työntekijöille on maksettava riittävä palkka. Yrityksille ilmainen työvoima olisi niiden mielestä hienoa, mutta mikään yritys ei enää palkkaisi uusia työntekijöitä, kun ilmaista työvoimaakin olisi tarjolla.

-Ilari Nieminen

Mielipide Le Havresta

En oo täysin varma pitikö mun arvostella, mut arvostellaa silti. Suurin osa tääl on nähnyt sen elokuvan joten mä en vaivaudu tiivistämään sitä juonta.


No Le Havressa oli ihan hyvä sanoma ja mä pidin elokuvan lopusta, mutta se ei oo sen tyyppinen elokuva josta mä erityisesti pitäisin. Se taitaa mennä hiukan yli mun... NO, mä en tiedä mikä tä on suomeks ja viime kerralla kun mä yritin höpöttää jostakin konseptista jonka nimen mä tiesin vain englanniks, kukaan ei ymmärtänyt joten täl kertaa tulee linkki :P http://en.wikipedia.org/wiki/Suspension_of_disbelief Siis takaisin asiaan... Elokuva oli ehkä hiukan liian artistinen mun makuun, siinä alussa mä luulin myös et sil naisella oli joku mielen terveys häiriö ennen kun mä tajusin et ne kaikki näyttelee samal taval. Se myös hiukan hämäs et kaikki näytti niin vanhalta vaikka se näytti sijoittuvan nykyaikaan euroista päätellen, mutta sen yli mä pääsin kun enhän mä koskaan oo ollut Ranskan köyhemmilla seuduilla. Idrissassakin oli se et kaikki puhu kuinka hieno poika se on vaik koko elokuvan ajan sil oli se yks ja sama ilmekki. Mut siis, joo, jos Kaurismäen ohjaamis tyyli ei häiritse, niin ei siin mitään vikaa ollu, ei ehkä mikään vuosi sadan parhain leffa, mut oli silti ihan hyvä.

Le Havre-arvostelu

Aki Kaurismäen uusin elokuva Le Havre oli minulle positiivinen yllätys. En ole oikein pitänyt Kaurismäen muista elokuvista, mutta tässä oli paljon odotettua vähemmän hänen filmeilleen ominaisia ylipitkiä tuijottelukohauksia, eikä se ollut läheskään niin masentava kuin pelkäsin.
Elokuvan henkilöt olivat mielenkiintoisia ja monitahoisia. Juuri kun luuli saaneensa jonkun henkilöistä täysin tulkittua hän tekikin jotain päinvastaista, esimerkiksi komissario, jonka minä luulin olevan niin virkaintoinen ja lainkuuliainen, että hän takuulla ottaisi Idrissan kiinni jos saisi mahdollisuuden, auttoikin pojan pakoon ja rikkoi samalla röyhkeästi niin lakia kuin omaan virkaansa sisältyviä sääntöjä. Samoin ruokakauppias, jokaensin vaikutti melko jäyhältä ja kylmältä ihmiseltä päätyikin antamaan Marcelille ruokaa ilmaiseksi, kun kuuli hänen suojelevan pakolaista.
Onnellinen loppu oli miellyttävä yllätys: Olin täysin varma että saisin lopussa itkemään silmät päästäni, mutta sitten vaimo parani ja kaikki loppui kuin loppuikin hyvin, ja vaikka loppu olikin hiukan keinotekoinen minusta se oli parempi kuin varmasti kaikkien odottama surullinen päätös.
Kuitenkin elokuva eteni ajoittain niin verkkaisesti, että melkein nukahdin ja ehdin jo ajatella tapahtuuko siinä mitään ennen loppua. Kaiken kaikkiaan antaisin elokuvalle ***.

Le Havre arvostelu - "In varietate concordia"

Aki Kaurismäen elokuva Le Havre yllätti minut täysin, hyvällä tavalla. En ollut kuullut koko miehestä aikaisemmin ja ennakkoluuloni heräsivät, onhan hän suomalainen ja kaikki tietävät kuinka hyviä suomalaiset elokuvat ovat.

Mutta olin väärässä. Le Havre tarjosi matkan solidaarisuuden ja veljeyden ihmeelliseen ja kiehtovaan maailmaan. Elokuvassa hahmot olivat täydellisiä vaikka samaa ei voi sanoa päähenkilön vaimoa esittävistä näyttelijästä. Elokuvassa tuotiin esiin naapureiden ja yhteisön raudan lujan siteen joka ei hajoa koskaan, siteen joka on käsinkosketeltava epätoivon hetkellä. Tiedän mitä ajattelette, "mikä ihmeen side?". Sitä voi olla vaikea ymmärtää, mutta kaikissa maissa ihmiset eivät ole erkaantuneet yhteisöstään, tällä tarkoitan sitä, että tietyissä maissa yhteisö on perhe jota ei voi tuhota. Esimerkki maita ovat Italia, Espanja ja Ranska. Näissä maissa yhteisöjen välillä on sanonta "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta" vieläkin voimassa. Kaurismäki esittää tämän siteen olemessaolon tavalla joka voi saada ihmiset ajattelemaan, että avun anto olisi sääliä vaikkei se ole, minkä takia, viesti Etelä-Eurooppalaisesta veljeydestä jää varjoon.

Mutta ei suinkaan tämän viestin kauneus tehnyt elokuvasta hienoa vaan myös se miten tavallista toimintaa se sisälsi. Miettikää nyt, jos tämän välikohtauksen Idrissan kanssa ottaisi pois, mikä muuttuisi? Ei mikään. Elokuvan tapahtumat olisi yhtä hyvin voitu jättää kokonaan pois koska elokuva alkaa siitä mihin se loppuu. Marcel loi läheistensä kanssa tarinan Idrissalle, mutta heidän oma elämä ei muuttunut. Kaikki palasi ennalleen. Tämä elokuva on vain yksi pieni luku heidän kirjassaan, yksi pieni tapahtuma. Elokuva joka miellyttää ihmisiä ja jossa loppujen lopuksi ei muutu mikään, tekee jotain oikein. Tästä syystä joku voisi sanoa elokuvaa tylsäksi. Saman kohtalon koki Mario Puzon Kummisetä elokuvat.Nämä elokuvat kuvaavat ihmisten elämää realistisesti, minkä vuoksi on ymmärrettävää etteivät kaikki arvosta niiden hienoutta.

Lisäksi elokuvan loppu on joillekkin suuri kysymysmerkki. Oma mielipiteeni on, että kukaan ei kuollut, mutta monia askarruttaa se, että vaimo onkin yhtäkkiä paremmassa kunnossa ja että omenapuu kukkiikin "satumaisesti". Niinkuin loppu ei olisikaan todellisuutta vaan mitä Marcel haluaa. Tämä on mielestäni naurettavaa koska jos hän haluaa, että vaimo selviää on myös mahdollista, että hän halusi Idrissan pääsevän Englantiin ja sitäkään ei oikeasti tapahtunut. Elokuvassa tapahtuu mitä valkokankaalla tapahtuu! Vaikka yrittääkin olla viisas elokuvien tulkinnassa, ei parane mennä ylitulkinnan puolelle.

Asia mitä en ymmärrä oli miten negatiivisesti katsojat suhtautuvat virkavaltaan. He eivät tee mitään väärin. Poliisipäällikkö, Erickö hän oli, se kaveri mustissa vaatteissa, on täysin oikeudenmukainen ja osana yhteisöä vaikka hänestä ei pidetä. Hän on "tarinan" todellinen sankari. Hän tekee hyvää varjoista ja ottaa kaikki haukut ja solvaukset vastaan. Ja normaalit rivipoliisit eivät tienneet oliko Idrissa vaarallinen, tautinen tai hullu. Jos heillä olisi ollut sama mahdollisuus katsoa häntä silmiin hänen saapuessaan, en uskoisi että yksikään poliiseista olisi estänyt hänen lähtöään.

Ja koska tunnilla oli jotain roska puhetta siitä että oliko Idrissa pakolainen vai maahanmuuttaja, esitän tämän kysymyksen, mitä väliä sillä on kumpi hän on? Tätä yhteisöä ei ole poliittinen ajattelu vielä turmellut, hänestä tuli yhteisön jäsen, osa perhettä, sillä siisti! Hänet olisi hyväksytty oli hän kumpi tahansa!

Elokuva oli näytelty ja ohjattu melkein täydellisesti, lukuun ottamatta tätä erästä nimeltämainistematonta naisnäyttelijää joka kuulemma opettaa näyttelemistä vaikken ollut varma oliko hän valmistunut teatteri korkea kolusta vai jostakin manipuloivasta kultista. Silti, eleet ja sanat sopivat jokaiseen kohtaukseen ja vain harvaa kohtausta olisi pystynyt mielestäni parantamaan. Jotkut sanoivat jopa että elokuva näytti vanhalta. Tämä minun mielestäni lisäsi köyhyyden tunnetta ja teki naapureiden valisen ystävyyden helpommaksi ymmärtää.

Mielestäni tämän elokuvan paras asia oli viesti solidaarisuudesta ja veljeydestä ja niiden tuomasta oikeudenmukaisuudesta; "ketään ei jätetä yksin, taustasta tai kulttuurista huolimatta! Sillä ihminen on aina moninaisuudessaan yhtenäinen". Merveilleux, Aki Kaurismäki!

PS: Mikäli on jotain lisättävää tai kysyttävää, vastaan ilomielin kysymyksiin sillä voisin keskustella tästä elokuvasta tuntikausia.

- Riku Niukkanen