Le Havre-arvostelu

Aki Kaurismäen uusin elokuva Le Havre oli minulle positiivinen yllätys. En ole oikein pitänyt Kaurismäen muista elokuvista, mutta tässä oli paljon odotettua vähemmän hänen filmeilleen ominaisia ylipitkiä tuijottelukohauksia, eikä se ollut läheskään niin masentava kuin pelkäsin.
Elokuvan henkilöt olivat mielenkiintoisia ja monitahoisia. Juuri kun luuli saaneensa jonkun henkilöistä täysin tulkittua hän tekikin jotain päinvastaista, esimerkiksi komissario, jonka minä luulin olevan niin virkaintoinen ja lainkuuliainen, että hän takuulla ottaisi Idrissan kiinni jos saisi mahdollisuuden, auttoikin pojan pakoon ja rikkoi samalla röyhkeästi niin lakia kuin omaan virkaansa sisältyviä sääntöjä. Samoin ruokakauppias, jokaensin vaikutti melko jäyhältä ja kylmältä ihmiseltä päätyikin antamaan Marcelille ruokaa ilmaiseksi, kun kuuli hänen suojelevan pakolaista.
Onnellinen loppu oli miellyttävä yllätys: Olin täysin varma että saisin lopussa itkemään silmät päästäni, mutta sitten vaimo parani ja kaikki loppui kuin loppuikin hyvin, ja vaikka loppu olikin hiukan keinotekoinen minusta se oli parempi kuin varmasti kaikkien odottama surullinen päätös.
Kuitenkin elokuva eteni ajoittain niin verkkaisesti, että melkein nukahdin ja ehdin jo ajatella tapahtuuko siinä mitään ennen loppua. Kaiken kaikkiaan antaisin elokuvalle ***.