"Maailma" suurena kertomuksena -luento

Platonin Akatemia -tapahtuma Järvenpäässä alkoi Karim Maichen luennolla, jossa käsiteltiin maailmaamme yhtenä suurena kertomuksena. Luennolla ehdittiin mm. käydä läpi koko loistokas maailmanhistoria eurooppalaisten näkökulmasta minuutissa.

Meillä eurooppalaisilla on tapana ajatella oma maanosamme maailman navaksi ja käsitellä kaikkea siitä näkökulmasta. Puhutaan löytöretkistä kun muualla huomioidaan lähinnä tuhannet tai miljoonat kuolemat ja kokonaisten kansojen katoamiset.

Eurooppalaisilla on ollut koko historian ajan tapana omaksua muiden kansojen keksintöjä ja ideoita ja levittää ne muualle esittäen ne ominaan. Varhainen esimerkki löytyy jo antiikin Roomasta kun roomalaiset omaksuivat etruskeilta edistyksiä arkkitehtuurissa ja kulttuurissa ja sen jälkeen pikkuhiljaa hävittivät etruskien kulttuurin ja sulauttivat kansan omaan väestöönsä. Tämän jälkeen roomalaiset levittivät ideat muualle esittäen ne omanaan. Esimerkkejä on lukemattomia.

Australialainen maailmankartta...näyttänee lähes kaikille eurooppalaisille erikoiselta. Mutta onko Australialainen kartta oikeastaan erikoinen?

Länsimaat käsitteenä on erittäin epämääräinen. Se usein käsitetään maantieteellisenä jakona, mutta toisaalta siihen sisällytetään myös esimerkiksi Japani, josta ei paljon idemmäksi enää pääse. Käsitteen historiallinen tausta kuitenkin perustuu nimenomaan maantieteelliseen jakoon; ajateltiin että Neuvostoliitosta länteen sijaitsevat Länsi-Eurooppa, Yhdysvallat ja Kanada olivat sivistyneempiä ja kehittyneempiä.

Nykyään länsimaat tai länsi viittaavat käsitteenä oikeastaan siihen, miten läheisesti valtio muistuttaa eurooppalaisia ja amerikkalaisia "sivistysvaltioita" tai miten pitkälle ne ovat ns. kehittyneet. Kehityskin on pitkälti määritelty niin, että kehittynyt valtio on mahdollisimman amerikkalainen. Onko Amerikan malli oikeasti se mitä halutaan tavoitella, vai olisiko jokin muu vaihtoehto parempi? Mitä kehitys oikeastaan on?

Samuli Viherma ja Riku Niukkanen

Tervetuloa bloggaamaan filosofiaa

Tässä on Tampereen normaalikoulun opiskelijoiden, opetusharjoittelijoiden ja opettajien uusi filosofiaan keskittyvä blogi. Olet tervetullut lukemaan, kirjoittamaan ja keskustelemaan kaikenlaisista enemmän tai vähemmän filosofisista aiheista olitpa norssilainen tai muualta.



Blogin on luonut Tampereen norssin filosofianopettaja Tuovi Pääkkönen, joka myös seuraa kirjoittelua. Tarkoituksena on raportoida blogissa kiinnostavia kokemuksia ja tapahtumia, ensimmäisenä Järvenpään Platonin Akatemia, jonne olemme lähdössä yhdessä kahden muun tamperelaisen lukion edustajien kanssa. Tämän blogitekstin kuvituksena on joitakin kuvia Järjenpäästä. Tapahtumassa käytiin keskustelua mm. siitä pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita.




















Käytämme blogia myös tuntitehtävien ja filosofiankurssien työskentelyalustana. Koska, ainakin aluksi, käytämme kaikki kirjoittamiseen samaa tunnusta, on syytä liittää tekstiin näyttönimen norssin filosofi lisäksi oma nimi.

Koska keskusteleminen on filosofiassa ja blogissa keskeistä kerron muistikuvan vuosien takaa: Opin peruskouluikäisenä (silloisessa Sammon yhteislyseossa) historianopettajaltani seuraavanlaisen ajatusketjun, joka juonsi juurensa Antiikin Kreikkaan: Ensiksi on keskustelu; se aikaansaa ajattelua ja ajattelu puolestaan tietoa. Tietoa seuraavat oikeat ratkaisut eli hyvät teot ja näiden seurauksena ihmisestä tulee onnellinen. Tämä teki minuun niin suuren vaikutuksen, että muistan vieläkin, kuinka sen kirjan laitaan muistiin kirjoitin. Nyt päättelyn taustalla on helppo tunnistaa sokraattisen ajattelun perusperiaatteet, mutta silloin en tiennyt, että tämäkin on filosofiaa. Voimme kysyä, synnyttääkö tieto oikeita tekoja ja onnellisuutta. Uskon kuitenkin, että keskusteleminen ja ajatteleminen eivät ole ainakaan pahitteeksi ihmisen elämässä. Toivon parasta onnea blogillemme!


Tuovi Pääkkönen