Hyve-etiikka

Hyve-etiikassa usein ajatellaan, että on olemassa yksi oikea elämisen tapa ja etiikan tehtävänä on osoittaa se. Yleisesti ajatellaan myös, että elämän päämäärä on onnellisuus.

Hyve-etiikan yksi näkökulma on Aristoteelinen hyve-etiikka. Tämän näkökulman mukaan korkein onnellisuuden muoto on tavoitettavissa teoreettisen ajattelun avulla. Antiikin aikana ajateltiin, että naiset ja orjat eivät kyenneet käyttämään järkeä riittävästi. Käytännöllisen järjen avulla ihminen valitsee toimintatapansa ja hallitsee halujaan, sekä tunteitaan. Tämä on kuitenkin vain Aristoteleen ja Antiikin ajan näkemys, eikä nykypäivänä 'oikeasta tavasta saavuttaa onnellinen elämä' ole päästy yhteisymmärrykseen. Aristoteelinen hyve-etiikka on lähtöisin Aristoteleen näkemyksistä ja häntä pidetään hyve-etiikan perusajatusten muotoilijana.

Uusaristotelesmin mukaan hyvä syntyy ainoastaan hyveen harjoittamisen ja käytännön kautta. Ihmisen tulee kuitenkin löytää näiden välillä tasapaino, unohtamatta yhteisön vaikutusta (koko hyve-etiikassa). Yhteisö voi vaikuttaa, siihen millaisia hyveet ovat. Esimerkiksi lääkärit ovat hyveellisiä, mutta jos koko lääketiedettä ei olisi koskaan keksitty, voisi hyveellistä antaa ihmisen kuolla ja sairastaa rauhassa.

Ei oo helppoo

Teemu, Niklas, Jenna, Tuukka, Henri