Eksistentialismissa tutkitaan olemista ja olemassaoloa. Saksalaisen Martin Heideggerin(1889-1978) mukaan filosofien on tutkittava olemista, koska se yhdistää kaikkia olentoja. Siinä korostetaan yksilöllisyyttä("Koska elän vain kerran, on syytä elää oma elämä, ei kenenkään muun.") ja että olemassaolo(eksistenssi) edeltää olemista(essentia). Jälkimmäinen tarkoittaa sitä että ihminen on olemassa ennen kuin hän tajuaa oman olemassa olonsa.
Sartre näkee eksistialismin (Humaninstinen eksistentialismissa) eettisenä filosofiana, sillä olemme joka hetki vapaita valitsemaan oman olemuksemme. Hänen mukaansa olemme "tuomittu vapauteen" sillä meillä ei ole mitään tarkoitusta tai merkitystä elämiselle. Meillä on mahdollisuus ja velvollisuus luoda tarkoitus omalle elämällämme.
Heideggerin puheen eksistentialismista saa sen kuulostamaan siltä ikään kuin sen tarkoituksena olisi "valaistua" eroamalla massasta ja tulemalla omaksi yksilökseen, kun taas Sartre puhuu enemmän siitä kuinka kaikki ihmiset ovat vastuussa teoistaan yhteikunnalle.
Vaikka eksistentialismi edustaakin olemassaoloa pohtivaa filosofiaa, sen keskeiseksi ongelmaksi muodostuvat ihmisen erityislaatuiseen olemukseen liittyvät kysymykset. Omaa olemistaan ihminen voi selittää vain itselleen. Hän on vapaa valitsemaan haluamansa tarkoituksen ja mielen elämälleen .Ihminen ei ole itse valinnut aikaa eikä paikkaa jossa hän elää, vaan on ulkonaisesti sidottu tilanteisiin, joihin hän on sattumalta syntynyt. Ihmisen muukalaisuus maailmassa aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa. Ahdistus tiivistyy kuoleman edessä: kuolema on loppu. Siitä alkaa ei-mikään.
Tä on lyhin kaikista teksteistä ja tässä on paljon kirjotusta virheitä mun osalta xD Olis varmaan pitänyt laittaa enemmän tietoa Heidegggeristä ja Sartresta ja enemmän kritiikkiä.
VastaaPoistaJJL
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMillä tavalla eksistentialismia voidaan soveltaa rakastamiseen ja rakkauden kokemiseen?
VastaaPoistaSamu