Velvollisuusetiikka

Velvollisuusetiikka on normatiivisen etiikan suuntaus, jonka mukaan moraalisessa toiminnassa oleellista ovat valintoihin vaikuttaneet tekijät, kuten velvollisuudentunto. Velvollisuusetiikkoihin ajatellaan kuuluvan mm. Immanuel Kantin etiikka.

Velvollisuusetiikka kritisoi vahvasti seurausetiikkaa ja ne ovatkin monela tapaa kontrastiset. Tärkeä huomio on se, että hyvääkin tarkoittaneen ihmisen teoilla voi olla arvaamattomia haitallisia seurauksia. Tämän vuoksi voidaan ajatella hänen toimineen oikein jos hän toimi oikeista vaikutteista. Myöskin ihminen voi tehdä "vahingossa" tekoja joilla on hyviä seurauksia, jolloin niitä ei velvollisuusetiikan mukaan voi pitää moraalisesti hyvinä tekoina.

Immanuel Kantin etiikka edustaa rationalistista eli järkipohjaista etiikkaa. Kantin etiikan pohjana on olettamus, että moraalin on oltava universaalia ja analyyttistä tietoa. Tämän vuoksi sen on oltava samaa kaikille. Kantin univsaali moraalilaki on laki, jota noudattamaan pyrkivä ihminen toimii oikein, mihin hänen tekonsa ikinä johtavatkin. Laki on ns. kategorinen imperatiivi, eli kategorisesti käsky ja siihen ajatellaan kuuluvan kaksi osaa:
                         -Toimi aina siten, että toimintatapasi voitaisiin säätää yleiseksi laiksi
                         -Ihminen on itseisarvo

Velvollisuusetiikan hyviä puolia on, että se ei vaadi ihmisiltä kohtuuttomia ponnistuksia tekojensa seurauksien ennustamiseksi, vain tilanteeseen sopivan määrän. Se antaa arvoa ihmisten pyrkimyksille toimia oikein, mikä on oikein toimimisessa hyvin tärkeä osa. Hyvä elämä velvollisuusetiikan mukaan on elämää, jonka perustana on pyrkimys elää oikein.

Mihkal