Nietzsche

Nietzsche (1844-1900) on yksi kuuluisimpia ja kiistellyimpiä filosofeja. Hän tarjoaa lukijoille monenlaisia, räiskyviä mielipiteitä, jotka eivät kuitenkaan anna suoria vastauksia, vaan pistävät lukijan ajattelemaan. Hänen kirjoituksensa tarjoavat myös monenlaisia lähtökohtia erilaisiin ajatteluihin. Erän hänen kuuluisimpia lausahduksiaan on ”Jumala on kuollut”. Nietzsche käyttää käsitettä ”yli-ihminen”, joka on eräänlainen tavoiteltava ihannekuva. 

Nietzsche kritisoi länsimaista, eritoten kristillistä moraalia. Usein hänet katsotaan nihilismin eli täydellisen moraalin ja arvojen kyseenalaistamisen, edustajaksi. Hänen kirjoituksistaan voi löytää rakentavan moraalikäsityksen, joka pyrkii eroon perinteisestä moraaliajattelusta

Nietzsche esittää useita ristiriitaisia näkemyksiä, joiden kautta hän pyrkii elävään, muuntuvaan ja näkökulmalliseen totuuteen. Toisin sanoen, hän halusi pois yleistyksestä ja abstraktiosta, eli elämän muumioimisesta. Hänen mukaansa hyvä ja paha ovat sitoutuneet ihmisen subjektiiviseen näkökulmaan. Ihminen siis arvottaa asioita oman näkökulmansa mukaisesti, mistä johtuen kukaan ei voi arvottaa objektiivisesti sitä, mikä on hyvää ja/tai pahaa. Nietzschen mukaan hyvä ja paha ovat tietyssä määrin naamioita, jotka kätkevät sisäänsä pyyteellisiä pyrkimyksiä valtamuodostelmia.

Esimerkiksi, jos joku korkea-arvoinen ja auktoriteettinen henkilö ei pidä jostain asiasta, hän voi sanoa sen olevan pahasta, jotta asia korjaantuisi.

Nietzsche kyseenalaistaa perinteisen ajatukset, jonka mukaan hyvä edistää elämää ja paha puolestaan tuhoaa sen. Hänen mukaansa ”Sota ja rohkeus ovat tehneet enemmän suurta kuin lähimmäisen rakkaus, kärsimys enemmän kuin mukavuudenhaluinen elämä”. Samalla hän myös kritisoi ajatusta heikomman auttamisesta ja myötäelämisestä. Myötäkärsiminen on hänen mielestään pakoa itsestään. Näitä näkemyksiä ollaan usein pidetty liian romanttisina ja taiteellisesti kuorrutettuina. Asioista tulee helposti teksteissä lennokkaan iloisia ja myös abstrakteja.

Moraaliset käsitteet ovat tunteiden merkkikieltä, ainakin Nietzschen mukaan. Hän katsoo, että alkujaan hyvänä on pidetty tunnevoimaista ja ulospäin suuntautunutta elämäntapaa. Juutalais-kristittyjen ja Sokrateen opetusten myötä alkoi muodostua ajatus moraalista tahdon ja ruumiillisuuden tukahduttamisena, jolle ominaista oli myös syyllistävä omantunnon ääni. Ihminen tekee itsestään heikon ja suhtautuu kielteisesti tunnevoimaisiin ihmisiin. Nietzsche kutsui tätä kaunan ja koston hengen moraaliksi.

Schopenhauerin filosofia ilmentää Nietzschen mukaan elämänkielteisyyttä. Tätä vastaan hän esittää affirmatiivisen, eli elämää myöntävän moraalikäsityksen. Tämä pitää sisällään näkemyksiä vastakohtien ykseydestä. Tämän mukaan siis hyvä ja paha sekä vakavuus ja nauru ovat samanarvoisia. Nietzschen mukaan myöntävä kuva elämästä vastaa luonnolle ominaista tapahtumien muotoa, jota kutsutaan dionyysiseksi tilaksi, jossa vallitsee erottamaton yhteys luomisen ja tuhoamisen välillä.

- Pinja