Heidegger
Eksistentialismi olemassaolon ja olemisen periaatteeseen, eli eksistenssiin. Martin Heidegger uskoo et filosofien tehtävä on tutkia olemassa olemista, sillä se on ainoa asia joka jokaista elävää olentoa yhdistää.
Ihmisenä olemisen keskeisin piirre on, Heideggerin mukaan, Dasein. Eli se kuinka ihminen on olemassa juuri tässä ajassa ja paikassa tällä hetkellä, nyt. Tästä johtuen ihmisen tulkinta olemassa olostaan on tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottua. Koska ihmisen käsitys on historiallista ja rajattua, ei voi Heideggerin mukaan olla yleispätevää eetiikan teoriaa.
Ihminen voi olla hänen mukaan olemassakahdella tavalla: epävarsinaisesti, ja varsinaisesti. Kun ihminen on epävarsinaisesti olemassa, hän elää sokeasti tapojen ja perinteisten käsitysten mukaan. Tämä kattaa suurimman osan ihmisen elämästä. Ihminen voi myös "varsinaistua", jonka saavuttaa ymmärtämällä kuinka ainutlaatuinen ja lyhyt hänen oma elämänsä on. Tämä kuolevaisuuden kokemus kuulemma "raivaa sovinnaiset käsitykset posi oman elämän tieltä."
Se on jokaisen ihmisen oma tehtävä vastata kysymykseen mitä elämä on, ja tämän hän tekee elämällä omaa elämäänsä. Olemalla olemassa.
Sartre
Sartre näkee eksistenttialismin eettisenä filosofiana jonka mukaan meidä kaikki määrittää meidän omat tekomme, ja olemme aina vapaita päättämään mikä tämä määritys on. Jokainen ihminen päättää omasta olemuskestaan, ja jokaisen olemuksen luo tämän ihmisen tavat.
Me olemme Sarteren mukaan "loputtomasti vastuussa" meidän omista teoistamme. Jopa tekemättömyys on valinta, joka kantaa vastuuta. Koska valitseminen on teko. Meidän teot kertovat mitä me olemme, ja mitä meistä voi tulla.
Meidät on "tuomittu vapauteen." Kukaan ei päätä mitään meidän itsemme puolesta, eikä kukaan anna mitään päämäärää taikka merkitystä ihmisen elämälle. Olemme itse tästä kaikesta vastuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti