Syyslomalta filosofian pariin palattiin aiheina negatiiviset oikeudet, positiiviset oikeudet ja liberalismi.
Sekä negatiivisten että positiivisten oikeuksien kannatajat edustavat yhteiskunta-ajattelussaan liberalismia.
Tunnetun liberalistiajattelijan John Stuart Millin mukaan yksilön vapautta rajoittaa ainoastaan muiden vastaava tapaus. Tämän niin sanotun vahinkoperiaatteen mukaan yhteiskunta voi kieltää ja rajoittaa yksilön toimintaa vain jos tämä vahingoittaa teoillaan muita.
Negatiivisiin oikeuksiin kuuluvat laajat vapaudet ja vastuu. Negatiiviset oikeudet takaavat esteettömän toiminnan. Niiden turvin ihminen saa tehdä itse itseään koskevat päätökset. Vastaavana velvollisuutena täytyy olla puuttumatta muiden elämään ja omaisuuteen, sekä jättää toiset vapaiksi edistämään omia päämääriään.
Positiiviset oikeudet puolestaan takaavat yksilölle vapauden toteuttaa omia valintojaan ja päämääriään myös käytännössä; ne turvaavat jokaiselle elämän perusedellytykset, kuten välttämättömän toimeentulon. Ihmisille siis tarjotaan oikeus saada jotakin toisilta ihmisiltä, ei ainoastaan tulla jätetyksi rauhaan. Mitä laajempia positiivisia oikeuksia yhteiskunta haluaa taata asukkailleen, sitä enemmän veroja sen on kerättävä heiltä. Nouseva verotus puolestaan supistaa yksilöiden negatiivisia oikeuksia, eli sitä että muut ovat puuttumatta henkilökohtaisten varojen käyttöön. Positiivisia oikeuksia kaipaavatkin eniten vähävaraiset ihmiset, jotka eivät muuten pystyisi turvaamaan esimerkiksi koulutusta ja terveydenhoitoa itselleen ja perheelleen.
Tunnilla heräsi aiheesta keskustelua sellaisesta näkökulmasta, että voidaanko valtion tai yhteiskunnan taholta puuttua yksilön vapauteen, jos henkilö on vakavasti alkoholisoitunut. Loukkaako keskustassa norkoilevat alkoholistit vahinkoperiaatteen mukaista vapautta? Voiko käsitettä "ihmisroska" käyttää? Erikoislääkäri Antti Hervosen mukaan voi ( aamulehden artikkeli ). Nämä kävelykadulla majailevat alkoholin suurkuluttajat pitäisi siis laittaa muualle, jotta katukuva siistiytyisi. Näkyvistä poistaminen ei kuitenkaan poista todellisia ongelmia.
Kiisteltyä oli myös siitä, onko alkoholismi heikkoutta. Alkoholiriippuvuus luokitellaan sairaudeksi, jossa juominen ei ole enää omasta tahdosta kiinni. Onko se oman elämän vastuun paikoilua vaiko opittujen tapojen ja vaikean elämäntilanteen seurausta?
-Anna
IHMINEN EI OLE ROSKA. Jokainen meistä syntyy, vanhenee ja kuolee omia aikojaan. Itse tulkitsen tämän niin, että jokainen meistä elää samalla viivalla. En kiellä, että ihmiset tekevät virheitä, jotkut vain pahempia kuin muut. On myös totta että ihmiset ovat erilaisia erilaisin tavoin, mutta olemme kaikki silti ihmisiä, emme roskia!!!
VastaaPoistaEveliina