Elämänfilosofia

Elämänfilosofia on filosofiaa, joka keskittyy kysymykseen ”miten pitäisi elää?”. Elämänfilosofia painottaa filosofian teoreettisen puolen sijaan tekemistä ja henkistä toimintaa. Elämänfilosofia on usein hyvin henkilökohtaista ja subjektiivista. Elämänfilosofiaan kuuluu keskeisenä ajatus, että ajattelu on elettävä itse käytännössä todeksi.

Kierkegaard 

Kierkegaard syntyi seitsenlapsisen perheen nuorimpana. Hän suoritti teologian kandidaatin tutkinnon vuonna 1840 ja väitteli teologian maisteriksi vuonna 1841. Valtaosa Kierkegaardin tuotannosta keskittyy pohtimaan yksilön suhdetta kristinuskoon ja Jumalaan. Kierkegaard hyökkäsi erityisesti silloista hegeliläisyyttä ja Tanskan valtiokirkkoa vastaan.

Kierkegaard oli uskon filosofi. Hänestä objektiiviset, tieteellisesti todistetut totuudet olivat tyhjiä ja vailla sisältöä. Järjelliset selitykset ovat latteita ja mitäänsanomattomia, eivätkä tee oikeutta vapaalle ja riippumattomalle ihmiselle, joka on valmis asettamaan kaiken vaakalaudalle vakuutenaan vain hänen oma uskonsa. Edes uskonnosta ei ole mitään iloa, jos se pyritään todistamaan oikeaksi järjellisesti ja loogisesti, eikä siihen vain uskota sokeasti. Kierkegaard  katsoi, että ihmisen syvin haaste on olla kokonaan ja aidosti ainutkertainen minä.

Kristinusko on ainoa ja oikea totuus. Kierkegaard pitää kristinuskoa suurimpana mahdollisena paradoksina, joka on mahdollista omaksua vain uskon hypyllä. Kristillistä kirkkoa hän arvosteli sen orjuuttavuudesta, ja kannustikin ihmisiä löytämään ”oman uskonsa”. Raamatun Abraham oli Kierkegaardille suuri sankarihahmo, sillä hän oli valmis uhraamaan oman poikansa järjettömästi, ilman mitään epäilyjä, ainoastaan uskoonsa tukeutuen. 

Kierkegaard jakoi ihmisen elämän kolmeen eri tasoon. Ensimmäinen ja alin oli esteettinen elämä, jossa ihminen toimii ainoastaan mielihalujensa ja aistiensa mukaan ilman moraalisia velvoitteita. Toisena tasona oli moraalinen elämä. Siinä ihmisen elämään vaikuttavat rajoittamattomien mielihalujen lisäksi myös moraaliset sidokset, kuten velvollisuudet ystäviä ja perheitä kohtaan Lopulta päästään kolmannelle ja Kierkegaardin mielestä lopulliselle ja korkeimmalle tasolle. Tässä uskonnollisessa elämässä ihminen heittä kaikki moraaliset sidoksensa pois harteiltaan ja turvaa normien tai järkensä sijaan pelkkään uskoon. Päätösten on oltava omia, eivätkä mitkään yhteiskunnalliset tai sosiaaliset odotukset saa haitata.

Schopenhauer

Arthur Schopenhauer  oli saksalainen filosofi. Hän oli eräs 1800-luvun merkittävimpiä filosofeja. Schopenhauer on tunnettu pessimistinä; elämä sinänsä oli hänen mielestään julmaa ja tarkoituksetonta. Schopenhauerin filosofialle olennainen käsite on persoonaton ”elämisen tahto”, jonka ilmenemismuoto kaikki elämä on, ja jota on mahdotonta tyydyttää.

Schopenhauer syntyi keskiluokkaiseen perheeseen vuonna 1788. Kummatkin vanhemmista olivat varakkaasta kauppiassuvusta. Schopenhauerin isä vastusti kaikenlaista nationalismia ja ihaili englantilaista elämäntapaa.

Pyrkiessään ratkaisemaan elämän ongelmat, Schopenhauer piti filosofiaa ja logiikkaa toisarvoisina – tai tehottomimpina – kuin taidetta, tietynlaista hyväntahtoisuutta ja tietynlaista uskonnollista harjoitusta. Schopenhauer katsoi, että filosofinen ja looginen ajattelu eivät voineet sen enempää koskettaa kuin ohittaakaan halun eli Tahdon luonnetta. Teoksessaan Maailma tahtona ja mielteenä Schopenhauer esitti, että aineellisessa todellisuudessa eläessään ihmiset elävät halun piirissä, ja siksi he ovat tämän halun ikuisesti 

piinaamia. 

Elämänfilosofisia kysymyksiä:

Onko mahdollista tietää mitään?

Mitä tarkoittaa käsite totuus?

Tarvitseeko uskonkappaleen olla tosi ja varma? Pitääkö se tietää varmaksi, vai riittääkö uskominen?

Olemassaolon osatekijät: fyysinen, henkinen, sosiaalinen, emotionaalinen, hengellinen ja taloudellinen

Vastuuntunto ja huolehtiminen

Sosiaalinen asema

Arvot

Ihmiskäsitys

Elämän tarkoitus

Elämäkäsitys

Ihmisyyden olemus

Eve.L