En oo täysin varma pitikö mun arvostella, mut arvostellaa silti. Suurin osa tääl on nähnyt sen elokuvan joten mä en vaivaudu tiivistämään sitä juonta.
No Le Havressa oli ihan hyvä sanoma ja mä pidin elokuvan lopusta, mutta se ei oo sen tyyppinen elokuva josta mä erityisesti pitäisin. Se taitaa mennä hiukan yli mun... NO, mä en tiedä mikä tä on suomeks ja viime kerralla kun mä yritin höpöttää jostakin konseptista jonka nimen mä tiesin vain englanniks, kukaan ei ymmärtänyt joten täl kertaa tulee linkki :P http://en.wikipedia.org/wiki/Suspension_of_disbelief Siis takaisin asiaan... Elokuva oli ehkä hiukan liian artistinen mun makuun, siinä alussa mä luulin myös et sil naisella oli joku mielen terveys häiriö ennen kun mä tajusin et ne kaikki näyttelee samal taval. Se myös hiukan hämäs et kaikki näytti niin vanhalta vaikka se näytti sijoittuvan nykyaikaan euroista päätellen, mutta sen yli mä pääsin kun enhän mä koskaan oo ollut Ranskan köyhemmilla seuduilla. Idrissassakin oli se et kaikki puhu kuinka hieno poika se on vaik koko elokuvan ajan sil oli se yks ja sama ilmekki. Mut siis, joo, jos Kaurismäen ohjaamis tyyli ei häiritse, niin ei siin mitään vikaa ollu, ei ehkä mikään vuosi sadan parhain leffa, mut oli silti ihan hyvä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arvostelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arvostelu. Näytä kaikki tekstit
perjantai 4. marraskuuta 2011
torstai 3. marraskuuta 2011
Le Havre-arvostelu
Aki Kaurismäen uusin elokuva Le Havre oli minulle positiivinen yllätys. En ole oikein pitänyt Kaurismäen muista elokuvista, mutta tässä oli paljon odotettua vähemmän hänen filmeilleen ominaisia ylipitkiä tuijottelukohauksia, eikä se ollut läheskään niin masentava kuin pelkäsin.
Elokuvan henkilöt olivat mielenkiintoisia ja monitahoisia. Juuri kun luuli saaneensa jonkun henkilöistä täysin tulkittua hän tekikin jotain päinvastaista, esimerkiksi komissario, jonka minä luulin olevan niin virkaintoinen ja lainkuuliainen, että hän takuulla ottaisi Idrissan kiinni jos saisi mahdollisuuden, auttoikin pojan pakoon ja rikkoi samalla röyhkeästi niin lakia kuin omaan virkaansa sisältyviä sääntöjä. Samoin ruokakauppias, jokaensin vaikutti melko jäyhältä ja kylmältä ihmiseltä päätyikin antamaan Marcelille ruokaa ilmaiseksi, kun kuuli hänen suojelevan pakolaista.
Onnellinen loppu oli miellyttävä yllätys: Olin täysin varma että saisin lopussa itkemään silmät päästäni, mutta sitten vaimo parani ja kaikki loppui kuin loppuikin hyvin, ja vaikka loppu olikin hiukan keinotekoinen minusta se oli parempi kuin varmasti kaikkien odottama surullinen päätös.
Kuitenkin elokuva eteni ajoittain niin verkkaisesti, että melkein nukahdin ja ehdin jo ajatella tapahtuuko siinä mitään ennen loppua. Kaiken kaikkiaan antaisin elokuvalle ***.
Elokuvan henkilöt olivat mielenkiintoisia ja monitahoisia. Juuri kun luuli saaneensa jonkun henkilöistä täysin tulkittua hän tekikin jotain päinvastaista, esimerkiksi komissario, jonka minä luulin olevan niin virkaintoinen ja lainkuuliainen, että hän takuulla ottaisi Idrissan kiinni jos saisi mahdollisuuden, auttoikin pojan pakoon ja rikkoi samalla röyhkeästi niin lakia kuin omaan virkaansa sisältyviä sääntöjä. Samoin ruokakauppias, jokaensin vaikutti melko jäyhältä ja kylmältä ihmiseltä päätyikin antamaan Marcelille ruokaa ilmaiseksi, kun kuuli hänen suojelevan pakolaista.
Onnellinen loppu oli miellyttävä yllätys: Olin täysin varma että saisin lopussa itkemään silmät päästäni, mutta sitten vaimo parani ja kaikki loppui kuin loppuikin hyvin, ja vaikka loppu olikin hiukan keinotekoinen minusta se oli parempi kuin varmasti kaikkien odottama surullinen päätös.
Kuitenkin elokuva eteni ajoittain niin verkkaisesti, että melkein nukahdin ja ehdin jo ajatella tapahtuuko siinä mitään ennen loppua. Kaiken kaikkiaan antaisin elokuvalle ***.
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Le Havre arvostelu - "In varietate concordia"
Aki Kaurismäen elokuva Le Havre yllätti minut täysin, hyvällä tavalla. En ollut kuullut koko miehestä aikaisemmin ja ennakkoluuloni heräsivät, onhan hän suomalainen ja kaikki tietävät kuinka hyviä suomalaiset elokuvat ovat.
Mutta olin väärässä. Le Havre tarjosi matkan solidaarisuuden ja veljeyden ihmeelliseen ja kiehtovaan maailmaan. Elokuvassa hahmot olivat täydellisiä vaikka samaa ei voi sanoa päähenkilön vaimoa esittävistä näyttelijästä. Elokuvassa tuotiin esiin naapureiden ja yhteisön raudan lujan siteen joka ei hajoa koskaan, siteen joka on käsinkosketeltava epätoivon hetkellä. Tiedän mitä ajattelette, "mikä ihmeen side?". Sitä voi olla vaikea ymmärtää, mutta kaikissa maissa ihmiset eivät ole erkaantuneet yhteisöstään, tällä tarkoitan sitä, että tietyissä maissa yhteisö on perhe jota ei voi tuhota. Esimerkki maita ovat Italia, Espanja ja Ranska. Näissä maissa yhteisöjen välillä on sanonta "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta" vieläkin voimassa. Kaurismäki esittää tämän siteen olemessaolon tavalla joka voi saada ihmiset ajattelemaan, että avun anto olisi sääliä vaikkei se ole, minkä takia, viesti Etelä-Eurooppalaisesta veljeydestä jää varjoon.
Mutta ei suinkaan tämän viestin kauneus tehnyt elokuvasta hienoa vaan myös se miten tavallista toimintaa se sisälsi. Miettikää nyt, jos tämän välikohtauksen Idrissan kanssa ottaisi pois, mikä muuttuisi? Ei mikään. Elokuvan tapahtumat olisi yhtä hyvin voitu jättää kokonaan pois koska elokuva alkaa siitä mihin se loppuu. Marcel loi läheistensä kanssa tarinan Idrissalle, mutta heidän oma elämä ei muuttunut. Kaikki palasi ennalleen. Tämä elokuva on vain yksi pieni luku heidän kirjassaan, yksi pieni tapahtuma. Elokuva joka miellyttää ihmisiä ja jossa loppujen lopuksi ei muutu mikään, tekee jotain oikein. Tästä syystä joku voisi sanoa elokuvaa tylsäksi. Saman kohtalon koki Mario Puzon Kummisetä elokuvat.Nämä elokuvat kuvaavat ihmisten elämää realistisesti, minkä vuoksi on ymmärrettävää etteivät kaikki arvosta niiden hienoutta.
Lisäksi elokuvan loppu on joillekkin suuri kysymysmerkki. Oma mielipiteeni on, että kukaan ei kuollut, mutta monia askarruttaa se, että vaimo onkin yhtäkkiä paremmassa kunnossa ja että omenapuu kukkiikin "satumaisesti". Niinkuin loppu ei olisikaan todellisuutta vaan mitä Marcel haluaa. Tämä on mielestäni naurettavaa koska jos hän haluaa, että vaimo selviää on myös mahdollista, että hän halusi Idrissan pääsevän Englantiin ja sitäkään ei oikeasti tapahtunut. Elokuvassa tapahtuu mitä valkokankaalla tapahtuu! Vaikka yrittääkin olla viisas elokuvien tulkinnassa, ei parane mennä ylitulkinnan puolelle.
Asia mitä en ymmärrä oli miten negatiivisesti katsojat suhtautuvat virkavaltaan. He eivät tee mitään väärin. Poliisipäällikkö, Erickö hän oli, se kaveri mustissa vaatteissa, on täysin oikeudenmukainen ja osana yhteisöä vaikka hänestä ei pidetä. Hän on "tarinan" todellinen sankari. Hän tekee hyvää varjoista ja ottaa kaikki haukut ja solvaukset vastaan. Ja normaalit rivipoliisit eivät tienneet oliko Idrissa vaarallinen, tautinen tai hullu. Jos heillä olisi ollut sama mahdollisuus katsoa häntä silmiin hänen saapuessaan, en uskoisi että yksikään poliiseista olisi estänyt hänen lähtöään.
Ja koska tunnilla oli jotain roska puhetta siitä että oliko Idrissa pakolainen vai maahanmuuttaja, esitän tämän kysymyksen, mitä väliä sillä on kumpi hän on? Tätä yhteisöä ei ole poliittinen ajattelu vielä turmellut, hänestä tuli yhteisön jäsen, osa perhettä, sillä siisti! Hänet olisi hyväksytty oli hän kumpi tahansa!
Elokuva oli näytelty ja ohjattu melkein täydellisesti, lukuun ottamatta tätä erästä nimeltämainistematonta naisnäyttelijää joka kuulemma opettaa näyttelemistä vaikken ollut varma oliko hän valmistunut teatteri korkea kolusta vai jostakin manipuloivasta kultista. Silti, eleet ja sanat sopivat jokaiseen kohtaukseen ja vain harvaa kohtausta olisi pystynyt mielestäni parantamaan. Jotkut sanoivat jopa että elokuva näytti vanhalta. Tämä minun mielestäni lisäsi köyhyyden tunnetta ja teki naapureiden valisen ystävyyden helpommaksi ymmärtää.
Mielestäni tämän elokuvan paras asia oli viesti solidaarisuudesta ja veljeydestä ja niiden tuomasta oikeudenmukaisuudesta; "ketään ei jätetä yksin, taustasta tai kulttuurista huolimatta! Sillä ihminen on aina moninaisuudessaan yhtenäinen". Merveilleux, Aki Kaurismäki!
PS: Mikäli on jotain lisättävää tai kysyttävää, vastaan ilomielin kysymyksiin sillä voisin keskustella tästä elokuvasta tuntikausia.
- Riku Niukkanen
Mutta olin väärässä. Le Havre tarjosi matkan solidaarisuuden ja veljeyden ihmeelliseen ja kiehtovaan maailmaan. Elokuvassa hahmot olivat täydellisiä vaikka samaa ei voi sanoa päähenkilön vaimoa esittävistä näyttelijästä. Elokuvassa tuotiin esiin naapureiden ja yhteisön raudan lujan siteen joka ei hajoa koskaan, siteen joka on käsinkosketeltava epätoivon hetkellä. Tiedän mitä ajattelette, "mikä ihmeen side?". Sitä voi olla vaikea ymmärtää, mutta kaikissa maissa ihmiset eivät ole erkaantuneet yhteisöstään, tällä tarkoitan sitä, että tietyissä maissa yhteisö on perhe jota ei voi tuhota. Esimerkki maita ovat Italia, Espanja ja Ranska. Näissä maissa yhteisöjen välillä on sanonta "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta" vieläkin voimassa. Kaurismäki esittää tämän siteen olemessaolon tavalla joka voi saada ihmiset ajattelemaan, että avun anto olisi sääliä vaikkei se ole, minkä takia, viesti Etelä-Eurooppalaisesta veljeydestä jää varjoon.
Mutta ei suinkaan tämän viestin kauneus tehnyt elokuvasta hienoa vaan myös se miten tavallista toimintaa se sisälsi. Miettikää nyt, jos tämän välikohtauksen Idrissan kanssa ottaisi pois, mikä muuttuisi? Ei mikään. Elokuvan tapahtumat olisi yhtä hyvin voitu jättää kokonaan pois koska elokuva alkaa siitä mihin se loppuu. Marcel loi läheistensä kanssa tarinan Idrissalle, mutta heidän oma elämä ei muuttunut. Kaikki palasi ennalleen. Tämä elokuva on vain yksi pieni luku heidän kirjassaan, yksi pieni tapahtuma. Elokuva joka miellyttää ihmisiä ja jossa loppujen lopuksi ei muutu mikään, tekee jotain oikein. Tästä syystä joku voisi sanoa elokuvaa tylsäksi. Saman kohtalon koki Mario Puzon Kummisetä elokuvat.Nämä elokuvat kuvaavat ihmisten elämää realistisesti, minkä vuoksi on ymmärrettävää etteivät kaikki arvosta niiden hienoutta.
Lisäksi elokuvan loppu on joillekkin suuri kysymysmerkki. Oma mielipiteeni on, että kukaan ei kuollut, mutta monia askarruttaa se, että vaimo onkin yhtäkkiä paremmassa kunnossa ja että omenapuu kukkiikin "satumaisesti". Niinkuin loppu ei olisikaan todellisuutta vaan mitä Marcel haluaa. Tämä on mielestäni naurettavaa koska jos hän haluaa, että vaimo selviää on myös mahdollista, että hän halusi Idrissan pääsevän Englantiin ja sitäkään ei oikeasti tapahtunut. Elokuvassa tapahtuu mitä valkokankaalla tapahtuu! Vaikka yrittääkin olla viisas elokuvien tulkinnassa, ei parane mennä ylitulkinnan puolelle.
Asia mitä en ymmärrä oli miten negatiivisesti katsojat suhtautuvat virkavaltaan. He eivät tee mitään väärin. Poliisipäällikkö, Erickö hän oli, se kaveri mustissa vaatteissa, on täysin oikeudenmukainen ja osana yhteisöä vaikka hänestä ei pidetä. Hän on "tarinan" todellinen sankari. Hän tekee hyvää varjoista ja ottaa kaikki haukut ja solvaukset vastaan. Ja normaalit rivipoliisit eivät tienneet oliko Idrissa vaarallinen, tautinen tai hullu. Jos heillä olisi ollut sama mahdollisuus katsoa häntä silmiin hänen saapuessaan, en uskoisi että yksikään poliiseista olisi estänyt hänen lähtöään.
Ja koska tunnilla oli jotain roska puhetta siitä että oliko Idrissa pakolainen vai maahanmuuttaja, esitän tämän kysymyksen, mitä väliä sillä on kumpi hän on? Tätä yhteisöä ei ole poliittinen ajattelu vielä turmellut, hänestä tuli yhteisön jäsen, osa perhettä, sillä siisti! Hänet olisi hyväksytty oli hän kumpi tahansa!
Elokuva oli näytelty ja ohjattu melkein täydellisesti, lukuun ottamatta tätä erästä nimeltämainistematonta naisnäyttelijää joka kuulemma opettaa näyttelemistä vaikken ollut varma oliko hän valmistunut teatteri korkea kolusta vai jostakin manipuloivasta kultista. Silti, eleet ja sanat sopivat jokaiseen kohtaukseen ja vain harvaa kohtausta olisi pystynyt mielestäni parantamaan. Jotkut sanoivat jopa että elokuva näytti vanhalta. Tämä minun mielestäni lisäsi köyhyyden tunnetta ja teki naapureiden valisen ystävyyden helpommaksi ymmärtää.
Mielestäni tämän elokuvan paras asia oli viesti solidaarisuudesta ja veljeydestä ja niiden tuomasta oikeudenmukaisuudesta; "ketään ei jätetä yksin, taustasta tai kulttuurista huolimatta! Sillä ihminen on aina moninaisuudessaan yhtenäinen". Merveilleux, Aki Kaurismäki!
PS: Mikäli on jotain lisättävää tai kysyttävää, vastaan ilomielin kysymyksiin sillä voisin keskustella tästä elokuvasta tuntikausia.
- Riku Niukkanen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)