Maanantai 12.9.

Purimme tunnilla jälleen ryhmätöitä, joista syntyi välillä intensiivistäkin keskustelua. Ensimmäinen työ käsitteli seurausetiikkaa. Se laittoi miettimään esimerkiksi sitä, onko valinnanvara huono vai hyvä asia. Mielestämme liika valinnanvara on huono asia silloin, kun ihminen ei tiedä, mitä valita. Miellämme sen kuitenkin ennemmin hyväksi asiaksi, sillä vaihtoehdot tuovat turavllisuutta, koska on aina varavaihtoehtoja. Valintojen tekeminen myös kasvattaa ihmistä, sillä sen sijaan, että ihminen toistaa turtuneena samaa vaihtoehtoa, hän voi pohtia valintojen kannattavuutta.

Seuraava työ koski mielenlaatuetiikkaa. Se sai miettimään mm. tunevammaisuutta ja sitä, onko se sitten viisasta. Tunnevammaisuuden käsite voi olla hieman vaikea määriteltävä. Mietimme, tarkoittaako se sitä, että henkilönn on mahdotonta hallita tunteitaan, vai sitä, että henkilöllä ei ole tunteita tai niitä ei voida havaita. Meidän mielestämme psykopaattimainen tunteiden puuttuminen ei ole järkevyyttä, sillä siitä puuttuu sosiaalinen näkökulma. Sen sijaan kyky sulkea tunteet pois tietyissä tilanteissa ja hallita ne mahdollistaa järkevyyden. Sillä pystyy etäyttämään itsensä tilanteita ja tarkastelemaan niitä sotkematta tuntaitaan mukaan.

Viimeinen esitys kertoi hyve-etiikasta, mutta sitä ehdimme käsitellä hyvin vähän. Yleisöstä tuli kuitenkin esimerkiksi sellainen kommentti, ettei ihmisiä voi yleistää siten, että olemassa olisi yleispätevä hyvyys.

Anni ja Maria

Ihan epäNormaalia/Vierailu työväenmuseo Verstaalla ti 20.9.

Sain vinkin Ihan epäNormaalia -näyttelystä Työväenmuseo Verstaalla ja päätin, että vierailemme kurssilla tutustumassa siihen. Mielestäni linkki tämän kurssin aihepiiriin on niin selkeä, että saamme varmastikin näyttelystä materiaalia erilaisuudesta ja ihmisoikeuksista keskusteluun. Alla olevassa linkissä on tietoa näyttelystä.

http://www.tyovaenmuseo.fi/?q=node/729

Toivon, että voimme lähteä tiistaina koululta jo niin hyvissä ajoin, niin että olemme paikalla Verstaalla (Väinö Linnan aukio, Finlaysonin alue, vähän leffateatteri Plevnasta eteenpäin) noin 13.45. Olen sopinut, että meille on tulossa näyttelyn esittely, jonka pitää viime vuoden ussanauskumme Karoliina Suoniemi.
Tuovi

Tiistai 6.9.

Jatkoimme normatiivisen etiikan teorioihin liittyviä ryhmätöitä. Omassa ryhmässäni(mielenlaatuetiikka) olimme saaneet työmme valmiiksi jo aiemmin, joten keskityin itse pohtimaan kysymystä prostituutiosta tunnilla jaetun artikkelin sekä mielipidekirjoituksen pohjalta. Koska tunnista ei juuri muuta kertomisen arvoista ole, niin esittelen tässä yhden näkökulman prostituution laillistamiseen liittyen.

Mielestäni prostituutiota ei tulisi missään nimessä laillistaa. Monet tuntuvat ajattelevan, että laillistamalla prostituutio prostituoitujen itsemääräämisoikeus sekä työturvallisuus paranisivat ja prostituutioon usein liittyvä ihmiskauppa saataisiin paremmin hallintaan. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin aivan päinvastainen.

Prostituution laillistaminen johtaa vääjäämättä kysynnän ja tarjonnan kasvuun, jolloin esimerkiksi lailliset bordellit alkaisivat kilpailla toisiaan vastaan hinnoilla sekä laadun rajuuudella. Samalla myös prostituutioon liittyvä laiton prostituutio sekä ihmiskauppa lisääntyisivät rajusti valtion kontrollista huolimatta. Lisäksi alueilla, joilla prostituutio on tällä hetkellä laillista, prostituoituihin kohdistuvat väkivalta sekä raiskaukset ovat huomattavasti yleisempiä kuin alueilla, joilla se on laitonta.

Prostituution laillistaneilla alueilla on myös havaittu, että seksityöläisille syntyvät, elinikäiset fyysiset- ja psyykkiset ongelmat ovat huomattavasti vakavampia verrattuna esimerkiksi sotaveteraanien rintamilla kokemiin kauheuksiin.

Mielestäni prostituution laillistaminen antaa myös erittäin huolestuttavan kuvan nyky-yhteiskunnasta. Olkoonkin naiivia, mutta mielestäni prostituutio on jo itsessään niin paha asia, että se tulisi kieltää kokonaan riippumatta siitä, aiheutuuko siitä minkäänlaista haittaa prostituoidulle itselleen, asiakkaalle tai yhteiskunnalle, joka sen voisi mahdollisesti sallia.

Samu

Elämänfilosofiat

ELÄMÄNFILOSOFIAT
- syntyivät 1800-luvulla vastustamaan filosofiaa, joka pyrki kattavien järjestelmien rakentamiseen
- eivät pyri kertomaan hyvän elämän salaisuutta vaan puhumaan elämän luonteesta ja tarkoituksesta

Schopenhauer
- koko maailma ilmenee tahtona ja mielikuvina
- tahto on jokaisella sama, sokea elämänvoima, joka pyrkii kohti tyydytystä
- Schopenhauerin mukaan näemme maailmasta vain tahtomme välittämän kuvan
- tahto ei voi koskaan täyttyä ja se aiheuttaa kärsimystä
- Schopenhauer etsi kärsimyksestä vapautumista. Hänen mielestään esteettinen kokemus synnyttää onnellisuuden tiloja, jotka sammuttavat elämäntahdon jatkuvat vaatimukset ja siten poistavat kärsimyksen

Nietzsche
- kyseenalaisti kokonaan perinteisen moraalikäsityksen
- pyrki pois abstraktista ja yleistyksistä moraalikeskusteluissa
- hyvä ja paha subjektiivisia, mahdoton hahmottaa objektiivisesti
- heikompien auttaminen ja myötäeläminen vain pakoa itsestä
- Juutalais-kristilliselle moraalikäsitykselle ominainen tunteiden pidättely tekee ihmisestä heikon ja hän alkaa suhtautua tunnevoimaisiin ihmisiin kielteisesti
- Nietzschen mielestä moraaliset vastakohdat ovat samanarvoisia, hyvä ei ole sen arvokkaampaa kuin paha
- yli-ihmiskäsitys: Nietzschen ihanne on yli-ihminen, sielu joka on perinteisten moraalikäsitteiden hyvä ja paha, kaunis ja ruma ym. yläpuolella. Tällainen ihminen myöntää, että yksittäiset tapahtumat voidaan torjua mutta kokonaisuutta ei voi muuttaa.

Kierkegaard
- ihmisellä kolme olemisen tasoa: esteettinen, eettinen ja uskonnollinen
o esteettinen: ihminen, joka etsii jatkuvasti uutta mielihyvää
o eettinen: etsii syvempää ja pitkäkestoisempaa onnellisuutta
o uskonnollinen: Kierkegaardin mielestä ihmisen korkein olemisen taso. Tällainen ihminen elää aidoimmin subjektiivisesti. Tähän liittyy ”leap of faith”, se että ihminen pystyy heittäytymään kuiluun ja luottamaan siihen että Jumala ottaa vastaan
- Merkittävimpänä Kierkegaardin saavutuksena on pidetty uskonnollisen asenteen kuvausta
- Kritisoi ankarasti kirkkoa ja kaavamaisia filosofisia järjestelmiä
- hän tavoitteli ihmistä, joka uskaltaisi aidosti olla oma ainutkertainen itsensä


Antti & Miika

Maanantai 5.9

Tänään jatkoimme torstailta kesken jääneitä ryhmätöitä. Jokaisella ryhmällä siis on aiheena yksi normatiivisen etiikan osa-alue, joista tänne blogiin kirjoitettiin keskeisimpiä asioita. Alkutunnista Tuovi ehdotti, että jokainen ryhmä käsittelisi prostituutiota oman aiheensa näkökulmasta.

Elli kuului seurausetiikka ryhmään, jossa keskusteltiin muunmuassa prostituution laillisuudesta (esim. missä maassa prostituutio on laillista), Venäjän miliiseistä ja islamin uskosta. Anna puolestaan kuului velvollisuusetiikan ryhmään, joka viimeisteli oman bloggauksensa. Keskustelua ei herännyt.

Tunti ei tuskin vaikuta lähitulevaisuuteemme mitenkään, sillä emme käyneet tunnilla läpi mitään uutta.




-Anna ja Elli

Maanantai 22.8

Maanantaina 22,8 tunnilla teimme pienissä ryhmissä ryhmätöitä ja pohdiskelua. Omaksi aiheeksi tuli relativismi ja kaveriksi Satu. Kaikki tuntuivat saavan jotain aikaiseksi ja lukiessa muiden postauksia huomasi, että jopa omaa ajttelua oli harrastettu.

Meillä keskeisimmäksi puheen-ja ajattelun aiheeksi kehkeytyi relativismin suunta, kulttuurirelativismi. Kulttuurirelativismi on mielenkiintoisestanimestään huolimatta arkipäiväisempää kuin aluksi uskookaan. "Maassa maan tavalla" oli sanonta joka aiheutti harmaita hiuksia, koska kulttuuri relativismin mukaan ei voi sanoa mitään siitä miten ihmisen tulisi toimia eritilanteissa, ja tämä kuvaa ismiä mielestämme oikein hyvin. Ongelmia kuitenkin syntyy, kun maailmassa tapahtuu maiden välistä muuttoa, jolloin kultturit ja tavat eroavat toisistaan. Suomessa naisten ja miesten välinen tasa-arvo on jo pitkään ollut hyvässä asemassa(älkää leimatko "miehen mielipiteeksi") jolloin lähi-idästä muuttaneilla perheillä on kulttuurisidonnaisia tapoja jotka saattavat jopa rikkoa lakia meillä. Kulttuurirelativisti voi ajatella/kritisoita tätä moraalistakin hämmennystä vain jos on oman maan kansalainen, koska relativisti voi arvostella oman maan kulttuuria, muttei toisten.

On kuitenkin hetkiä ja tapauksia jolloin ei voi vain todeta, että tämä on maan tapa, tottukaa siihen jos aiotte täällä asua, kuten huivit kasvoilla jolloin ei ihmistä voi tunnistaa. Esimerkkinä ympärileikkaus joka on sidottu kulttuuriin joka on maailmanlaajuista, jolloin kukaan ei tavallaan ole osana vain omaa yhtä isoa kulttuuria, jolloin siitä ei voi kiistellä muiden ajatusten kanssa.

Blogeihin postatessa olisi mielestäni kiva saada edes jokin pikku pohdiskelu(ei sillä, en itsekään kuolettavan pitkiä pohdintoja tehnyt). Ihan vaan että ajatus saattaisi selkiintyä lukijoillekin kivemmin.

Teemu

Kohtaamisetiikka

Kohtaamisetiikka muodostuu kahden peruskäsitteen avulla: Sama (le Même) ja Toinen (l'Autrui). Sama, eli minä, ja Toinen, eli sinä, muodostavat yhdessä Käsityksen kohtaamisetiikasta. Se pohjautuu kahden ihmisen välisiin ristiriitoihin ja vuorovaikutukseen ja lisäksi tarvitaan kolmas ihminen (ulkopuolinen), joka tulkitsee tätä kanssakäymistä ja muodostaa sen pohjalta eettisiä ja moraalisia näkemyksiä.

Lähtökohtana tulee olla tietoisuus toisen toiseudesta, eli toisin sanoen toiset ihmiset eivät ole sinun peilikuvia.

”Äärettömyys tulee ajatteluuni kasvojen merkitsevyyden kautta. Kasvot merkitsevät ääretöntä.”
-Emmanuel Levinas

Toisen, kasvot ilmentävät hänen kokonaisuuttaan. Kanssakäymistä ilmentävät myös kieli, rakkaus ja lapsen ja vanhemman välinen suhde. Loistava perustelu tämän eettisen näkemyksen pohjalle on lapsen ja vanhemman välinen suhde, jossa parhaimmillaan erottuu toiseus. Tapa jolla lapsi analysoi vanhemman näkemyksiä ja kapinoi vastaan, jos kokee olevansa eri mieltä. Tähän suhteeseen kuvastuu myös rakkaus. Kahden ihmisen läheinen kanssakäyminen, joissa erimielisyyksien kautta löydetään kultainen keskitie.

Kohtaamisetiikan vahvin suora imperatiivi on: Älä tapa!

"Eikö toisen katseen suora avoimuus ole alttiutta paljaimmillaan, alttiutta kuolemalle"
-Emmanuel Levinas

Kahden ihmisen välillä vallitseva ristiriita tulee ratkaista keskustelemalla ja siitä löytyvällä valaistumisella, eikä vaientamalla toisen mielipidettä.

Vaatimuksena kohtausetiikalle on hylätä moraaliset perustat. Erityisesti Nietzsche, Heidegger ja Levinas ovat toimineet perustamattomuuden paljastajina. Moraalisuus on mahdollista vasta, kun moraalin perustamattomuutta ei enää peitellä normatiivisilla teoriolla.

Prostituutio

Prostituutio määritellään tulojen hankkimiseksi sukupuolisuhteiden avulla. Se on laitonta suurimmassa osassa maailmaa, mutta jo muinaiset roomalaiset harjoittivat sitä. Se lienee eräs maailman vanhimmista ammateista. Suomessa seksin ostaminen on kiellettyä parituksen tai ihmiskaupan uhreilta, mutta näiden sääntöjen lomassa se on teoriassa sallittua.
Prostituution sallimista on perusteltu sillä, että näin ammatti saataisiin valtion valvontaan ja prostituoiduille saataisiin paremmat työolot mm. sosiaaliturvan kautta.
Mutta prostituutio on silti ihmisen esineellistämistä. Onko oikein taipua rikollisuuden edessä?