Tunnin aluksi kävimme läpi edellisen tunnin blogia.Tämän jälkeen siirryimme päivän aiheeseen, joka käsitteli normatiivista etiikkaa ja sen erilaisia muunelmia (kuten mielenlaatu-etiikkaa, hyve-etiikkaa tai velvollisuusetiikkaa). Luokassa käytiin aluksi kiivasta keskustelua aiheesta, mutta siiryimme pian lehtori Pääkkösen johdolla normatiivista etiikkaa koskevien ryhmätöiden pariin. Tällä kertaa emme saaneet valita itse ryhmiämme. Lopputunnin vietimme tietokoneluokassa työstämässä ryhmätöitä.
Tunnin jälkeisellä välitunnilla mietimme, mistä ihmisen käsitys oikeasta ja väärästä syntyy? Mietimme ,utilitarismin näkeminysiä, voivatko yhteiskunnaliset normit syntyä yhteiskunnalle syntyvästä hyödystä, tai pikemminkin yheiskunnan arvojärjestyksessä korkealla olevien hyödystä?
mielestämme kyllä.
Tunnilla käsittelemämme asiat saivat meidät miettimään mistä omat käsityksemme normeista ovat syntyneet.
Henri,Oskari ja Roni Rinne
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
torstai 1. syyskuuta 2011
Seurausetiikka
Seurausetiikan mukaan tärkeintä moraalissa ovat tekojen seuraukset ja moraalin tavoitteena on tuottaa hyvää, mutta keinot ovat silti huomioitava. Utilitarismi eli hyötyetiikka on yleisin seurausetiikan muoto. Utilitarismin mukaan se teko mikä tuottaa eniten "hyvää" on oikea teko. Oikea teko maksimoi hyvän, mutta mikä on se hyvä eli "hyöty"? Mahdollisuuksia on kolme:
- mielihyvä
- hyvä ideaalisessa mielessä
- valinnat
Thomas Nagelin mielestä utilitarismi ja seurausetiikka yleensä ei kiinnitä tarpeeksi huomiota ihmisten moraaliseen kehitykseen . Hän väittää että utilitarismin kannattaja ei voi kritisoida ihmisoikeuksien rikkomista esimerkiksi sodan aikana jos tämä johtaa asioiden paranemiseen. Seurausetiikkaa on kritisoitu siitä, että ehdottomista moraalisäännöistä luopuminen ja huomion keskittäminen ennen muuta tekojen seurauksiin ja kokonaishyvän tuottamiseen johtaa ihmisten oikeina pitämiin normeihin nähden ristiriitaisiin suosituksiin.
Hyve-etiikkaa ja seurausetiikkaa kutsutaan joskus yhteisellä nimellä konsekventialismiksi. Nämä kaksi moraaliteoriaa kuitenkin eroavat toisistaan monella tavalla. Hyve-etiikassa päämääränä ei ole yksittäisen teon tulos vaan ihmisen hyvä elämä kokonaisuutena, kun taas seurausetiikka puolestaan rajaa näkökulman ihmisen haluamiin asioihin ja niitä tuottaviin tekoihin.
- mielihyvä
- hyvä ideaalisessa mielessä
- valinnat
Thomas Nagelin mielestä utilitarismi ja seurausetiikka yleensä ei kiinnitä tarpeeksi huomiota ihmisten moraaliseen kehitykseen . Hän väittää että utilitarismin kannattaja ei voi kritisoida ihmisoikeuksien rikkomista esimerkiksi sodan aikana jos tämä johtaa asioiden paranemiseen. Seurausetiikkaa on kritisoitu siitä, että ehdottomista moraalisäännöistä luopuminen ja huomion keskittäminen ennen muuta tekojen seurauksiin ja kokonaishyvän tuottamiseen johtaa ihmisten oikeina pitämiin normeihin nähden ristiriitaisiin suosituksiin.
Hyve-etiikkaa ja seurausetiikkaa kutsutaan joskus yhteisellä nimellä konsekventialismiksi. Nämä kaksi moraaliteoriaa kuitenkin eroavat toisistaan monella tavalla. Hyve-etiikassa päämääränä ei ole yksittäisen teon tulos vaan ihmisen hyvä elämä kokonaisuutena, kun taas seurausetiikka puolestaan rajaa näkökulman ihmisen haluamiin asioihin ja niitä tuottaviin tekoihin.
Mielenlaatuetiikka
Mielenlaatuetiikassa keskeistä on ihmisen omat tunteet ja ajattelu. Hyvä elämä saavutetaan pohtimalla omaa suhtautumista ja asennoitumista maailmassa ja ihmisessä itsessään esiintyviin ristiriitoihin. Ihmiselämään kuuluvat olennaisena osana vastoinkäymiset ja tragediat. Näitä emme voi torjua, mutta voimme kuitenkin muuttaa omaa suhtautumistamme niihin.
Eräs tunnetuimpia mielenlaatuetiikan edustajia on stoalainen koulukunta. Stoalaisen koulukunnan perustajana pidetään Zenonia. Merkittäviä stoalaisia ajattelijoita olivat muun muassa roomalaiset Cicero ja keisari Marcus Aurelius. Stoalaisten keskeisimpiä opetuksia ovat:
- Tunteet johtuvat vääristä uskomuksista
- Tunteiden valtaan joutuvat luopuvat järjestä
- Tunne on luonnonvastainen häiriötila
- Viisas on tunteista vapaa ja toimii järjen ohjaamana
Eli stoalaiset tavoittelevat mielenrauhan saavuttamista ja vapautunista kärsimyksestä ja ahdistuksesta, jotka johtuvat ihmisen ajattelua sekoittavista tunteista. Vapautuakseen ihnmisen tulee ymmärtää oma osansa maailmassa ja luonnonilmiöiden luonne. Stoalaisuus edustaa determinististä suuntausta, jonka mukaan mikään luonnossa ei tapahdu sattumanvaraisesti vaan ennaltamäärätysti. Stoalaisten mukaan on tärkeää osata erottaa deterministiset tapahtumat ihmisen omien ajatusten häiriöistä huolimatta.
Yksi tunnetuimmista stoalaisuutta myöhemmin kommentoineista filosofeista on Benedictus de Spinoza. Hän kunnioitti stoalaisten tapaan järkeä ja halusi esittää rationaalisen teorian tunteista ja etiikasta. Merkittävin ero Spinozan ja stoalaisten ajattelussa oli Spinozan tunneteoria. Spinozan tunneteoria on deterministinen eli tietyt syyt synnyttävät lainomaisesti tietynlaisia tunteita. Peruslaki on, että kun meihin vaikutetaan voimalla, joka koetaan rakkautena, se synnyttää meissä rakkautta. Vastaavasti negatiivinen voima, viha, synnyttää vihaa. Viha erottaa ja rakkaus yhdistää.
Lähes kaikissa maailmanuskonnoissa mielenlaatuetiikkaa sovelletaan kultaisen säännön muodossa. Kristinuskossa mielenlaatuetiikka tulee parhaiten esille Jeesuksen Vuorisaarnassa: "lain henki ennen lain kirjainta". Buddhalaisuudessa pyritään ymmärtämisen kautta vapautumaan kärsimyksestä. Buddhalaisten jokapäiväisessä elämässä vaikuttavat omat tunteet ja ajattelu.
Mielenlaatuetiikan positiivisia puolia ovat suhteellinen pätevyys sekä konkreettisuus. Arkisten kokemusten perusteella voimme sanoa, että hyvät teot tuottavat tekijälleen usein hyvää mieltä ja saattavat myös levittää hyvää ympärilleen. Lisäksi mielenlaatuetiikka on konkreettisesti läsnä ihmisten jokapäiväisessä elämässä omien tunteiden ja ajatusten kautta.
Mielenlaatuetiikkaa on kuitenkin myös kritisoitu muun muassa "omaan napaan tuijottamisesta". Oman mielenrauhan kehittäminen saattaa johtaa yleiseen välinpitämättömyyteen muista. Mielenlaatuetiikka voi periaatteessa johtaa myös täydelliseen kielteisten ja ahdistavien asioiden sivuuttamiseen, jolloin tunteita ei välttämättä edes käsitellä. Tämä voi puolestaan vaarantaa ihmisen psyyken.
Eräs tunnetuimpia mielenlaatuetiikan edustajia on stoalainen koulukunta. Stoalaisen koulukunnan perustajana pidetään Zenonia. Merkittäviä stoalaisia ajattelijoita olivat muun muassa roomalaiset Cicero ja keisari Marcus Aurelius. Stoalaisten keskeisimpiä opetuksia ovat:
- Tunteet johtuvat vääristä uskomuksista
- Tunteiden valtaan joutuvat luopuvat järjestä
- Tunne on luonnonvastainen häiriötila
- Viisas on tunteista vapaa ja toimii järjen ohjaamana
Eli stoalaiset tavoittelevat mielenrauhan saavuttamista ja vapautunista kärsimyksestä ja ahdistuksesta, jotka johtuvat ihmisen ajattelua sekoittavista tunteista. Vapautuakseen ihnmisen tulee ymmärtää oma osansa maailmassa ja luonnonilmiöiden luonne. Stoalaisuus edustaa determinististä suuntausta, jonka mukaan mikään luonnossa ei tapahdu sattumanvaraisesti vaan ennaltamäärätysti. Stoalaisten mukaan on tärkeää osata erottaa deterministiset tapahtumat ihmisen omien ajatusten häiriöistä huolimatta.
Yksi tunnetuimmista stoalaisuutta myöhemmin kommentoineista filosofeista on Benedictus de Spinoza. Hän kunnioitti stoalaisten tapaan järkeä ja halusi esittää rationaalisen teorian tunteista ja etiikasta. Merkittävin ero Spinozan ja stoalaisten ajattelussa oli Spinozan tunneteoria. Spinozan tunneteoria on deterministinen eli tietyt syyt synnyttävät lainomaisesti tietynlaisia tunteita. Peruslaki on, että kun meihin vaikutetaan voimalla, joka koetaan rakkautena, se synnyttää meissä rakkautta. Vastaavasti negatiivinen voima, viha, synnyttää vihaa. Viha erottaa ja rakkaus yhdistää.
Lähes kaikissa maailmanuskonnoissa mielenlaatuetiikkaa sovelletaan kultaisen säännön muodossa. Kristinuskossa mielenlaatuetiikka tulee parhaiten esille Jeesuksen Vuorisaarnassa: "lain henki ennen lain kirjainta". Buddhalaisuudessa pyritään ymmärtämisen kautta vapautumaan kärsimyksestä. Buddhalaisten jokapäiväisessä elämässä vaikuttavat omat tunteet ja ajattelu.
Mielenlaatuetiikan positiivisia puolia ovat suhteellinen pätevyys sekä konkreettisuus. Arkisten kokemusten perusteella voimme sanoa, että hyvät teot tuottavat tekijälleen usein hyvää mieltä ja saattavat myös levittää hyvää ympärilleen. Lisäksi mielenlaatuetiikka on konkreettisesti läsnä ihmisten jokapäiväisessä elämässä omien tunteiden ja ajatusten kautta.
Mielenlaatuetiikkaa on kuitenkin myös kritisoitu muun muassa "omaan napaan tuijottamisesta". Oman mielenrauhan kehittäminen saattaa johtaa yleiseen välinpitämättömyyteen muista. Mielenlaatuetiikka voi periaatteessa johtaa myös täydelliseen kielteisten ja ahdistavien asioiden sivuuttamiseen, jolloin tunteita ei välttämättä edes käsitellä. Tämä voi puolestaan vaarantaa ihmisen psyyken.
Hyve-etiikka
Hyve-etiikassa usein ajatellaan, että on olemassa yksi oikea elämisen tapa ja etiikan tehtävänä on osoittaa se. Yleisesti ajatellaan myös, että elämän päämäärä on onnellisuus.
Hyve-etiikan yksi näkökulma on Aristoteelinen hyve-etiikka. Tämän näkökulman mukaan korkein onnellisuuden muoto on tavoitettavissa teoreettisen ajattelun avulla. Antiikin aikana ajateltiin, että naiset ja orjat eivät kyenneet käyttämään järkeä riittävästi. Käytännöllisen järjen avulla ihminen valitsee toimintatapansa ja hallitsee halujaan, sekä tunteitaan. Tämä on kuitenkin vain Aristoteleen ja Antiikin ajan näkemys, eikä nykypäivänä 'oikeasta tavasta saavuttaa onnellinen elämä' ole päästy yhteisymmärrykseen. Aristoteelinen hyve-etiikka on lähtöisin Aristoteleen näkemyksistä ja häntä pidetään hyve-etiikan perusajatusten muotoilijana.
Uusaristotelesmin mukaan hyvä syntyy ainoastaan hyveen harjoittamisen ja käytännön kautta. Ihmisen tulee kuitenkin löytää näiden välillä tasapaino, unohtamatta yhteisön vaikutusta (koko hyve-etiikassa). Yhteisö voi vaikuttaa, siihen millaisia hyveet ovat. Esimerkiksi lääkärit ovat hyveellisiä, mutta jos koko lääketiedettä ei olisi koskaan keksitty, voisi hyveellistä antaa ihmisen kuolla ja sairastaa rauhassa.
Ei oo helppoo
Teemu, Niklas, Jenna, Tuukka, Henri
Hyve-etiikan yksi näkökulma on Aristoteelinen hyve-etiikka. Tämän näkökulman mukaan korkein onnellisuuden muoto on tavoitettavissa teoreettisen ajattelun avulla. Antiikin aikana ajateltiin, että naiset ja orjat eivät kyenneet käyttämään järkeä riittävästi. Käytännöllisen järjen avulla ihminen valitsee toimintatapansa ja hallitsee halujaan, sekä tunteitaan. Tämä on kuitenkin vain Aristoteleen ja Antiikin ajan näkemys, eikä nykypäivänä 'oikeasta tavasta saavuttaa onnellinen elämä' ole päästy yhteisymmärrykseen. Aristoteelinen hyve-etiikka on lähtöisin Aristoteleen näkemyksistä ja häntä pidetään hyve-etiikan perusajatusten muotoilijana.
Uusaristotelesmin mukaan hyvä syntyy ainoastaan hyveen harjoittamisen ja käytännön kautta. Ihmisen tulee kuitenkin löytää näiden välillä tasapaino, unohtamatta yhteisön vaikutusta (koko hyve-etiikassa). Yhteisö voi vaikuttaa, siihen millaisia hyveet ovat. Esimerkiksi lääkärit ovat hyveellisiä, mutta jos koko lääketiedettä ei olisi koskaan keksitty, voisi hyveellistä antaa ihmisen kuolla ja sairastaa rauhassa.
Ei oo helppoo
Teemu, Niklas, Jenna, Tuukka, Henri
Velvollisuusetiikka
Velvollisuusetiikka eli deontologinen etiikka on etiikan suuntaus, joka keskittyy toiminnan vaikuttimien tai syiden oikeuteen tai vääryyteen oikeuksien, velvollisuuksien tai muiden periaatteiden kunnioittamisen näkökulmasta – erotuksena tekojen seurausten oikeudesta tai vääryydestä. Velvollisuusetiikassa ajatellaan, että toimiessamme oikean velvollisuuden, oikeuden tai muun periaatteen vaikuttamina, toimimme oikein. Toivotut seuraukset eivät tee hyväksi tekoa tai käytäntöä, jota ei ole tehty velvollisuudesta.
Tunnetuimpana velvollisuusetiikan esittäjänä pidetään saksalaista Immanuel Kantia, jonka mukaan järkemme sisältää puhtaan moraalisuuden idean. Se on ilmaistavissa kategorisina imperatiiveina (ehdottomina käskyinä): 1) Toimi vain sellaisen periaatteen mukaisesti, jonka voit toivoa tulevan myös yleiseksi laiksi. 2) Toimi niin, että kohtelet ihmisiä aina myös päämääränä, etkä pelkkänä välineenä.
Kantin moraalin luonteesta saadaan johdettua positiivinen sekä negatiivinen velvollisuus. Positiivinen velvollisuus on velvollisuus toimia normien edellyttämällä tavalla auttaakseen muita. Negatiivinen velvollisuus taas tarkoittaa velvollisuutta noudattaa kieltoa olla loukkaamatta muiden oikeuksia.
Deontologisen etiikan yhtenä rajoituksena pidetään yleisesti, että ei voi olla velvollisuutta tehdä mahdotonta. Deontologinen etiikka yleensä poikkeaa seurausetiikasta, jonka mukaan pitää päästä mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Deontologisen etiikan mukaan pitää tehdä oikein, vaikka tulos ei olisikaan hyvä.
Mielestämme ei aina tarvitse toimia velvollisuusetiikan mukaisesti, vaan paras tapa toimia on mielestämme käyttää omaa järkeään asioihin suhtautumisessa. Esim. Poikaystävän ei ole kovinkaan viisasta sanoa tyttöystävälleen hänen lihoneen muutaman kilon, sillä lopputulos ei ole hyvä kenenkään kannalta.
Tuovi kysyi, että miten esimerkkiä voi tarkastella kategorisen imperatiivin kautta.
Kategorisen imperatiivin perusajatus on, että ihmisen tulisi toimia niin, että hän täydellistää itseään ja edistää muiden hyvinvointia. Kun esimerkkiämme tarkastelee tuon ajatuksen pohjalta, voimme päätyä lopputulokseen, että poika toimi oikein, sillä onhan lihominen terveydellisesti negatiivinen asia. Eri asia on, jos tytöllä on syömishäiriö ja poika huomauttaa silloin lihomisesta. Silloin on kenties tytön hyvinvoinnin kannalta parempi, jos poika pitäisi suunsa supussa.
Jos prostituutiota pohditaan velvollisuusetiikan kautta, voidaan ajatella että prostituutio on hyväksyttävää kun se on osapuolten yhteinen päätös, eikä siinä riistetä tai alisteta ketään. Käytännössä velvollisuusetiikka ei siis hyväksy ihmiskauppaa ja pakkoprostituutiota, mutta jos henkilö on valinnut itse ammattinsa, prostituutio on hyväksyttävää.
Ilona, Anu, Anna ja Anni
Tunnetuimpana velvollisuusetiikan esittäjänä pidetään saksalaista Immanuel Kantia, jonka mukaan järkemme sisältää puhtaan moraalisuuden idean. Se on ilmaistavissa kategorisina imperatiiveina (ehdottomina käskyinä): 1) Toimi vain sellaisen periaatteen mukaisesti, jonka voit toivoa tulevan myös yleiseksi laiksi. 2) Toimi niin, että kohtelet ihmisiä aina myös päämääränä, etkä pelkkänä välineenä.
Kantin moraalin luonteesta saadaan johdettua positiivinen sekä negatiivinen velvollisuus. Positiivinen velvollisuus on velvollisuus toimia normien edellyttämällä tavalla auttaakseen muita. Negatiivinen velvollisuus taas tarkoittaa velvollisuutta noudattaa kieltoa olla loukkaamatta muiden oikeuksia.
Deontologisen etiikan yhtenä rajoituksena pidetään yleisesti, että ei voi olla velvollisuutta tehdä mahdotonta. Deontologinen etiikka yleensä poikkeaa seurausetiikasta, jonka mukaan pitää päästä mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Deontologisen etiikan mukaan pitää tehdä oikein, vaikka tulos ei olisikaan hyvä.
Mielestämme ei aina tarvitse toimia velvollisuusetiikan mukaisesti, vaan paras tapa toimia on mielestämme käyttää omaa järkeään asioihin suhtautumisessa. Esim. Poikaystävän ei ole kovinkaan viisasta sanoa tyttöystävälleen hänen lihoneen muutaman kilon, sillä lopputulos ei ole hyvä kenenkään kannalta.
Tuovi kysyi, että miten esimerkkiä voi tarkastella kategorisen imperatiivin kautta.
Kategorisen imperatiivin perusajatus on, että ihmisen tulisi toimia niin, että hän täydellistää itseään ja edistää muiden hyvinvointia. Kun esimerkkiämme tarkastelee tuon ajatuksen pohjalta, voimme päätyä lopputulokseen, että poika toimi oikein, sillä onhan lihominen terveydellisesti negatiivinen asia. Eri asia on, jos tytöllä on syömishäiriö ja poika huomauttaa silloin lihomisesta. Silloin on kenties tytön hyvinvoinnin kannalta parempi, jos poika pitäisi suunsa supussa.
Jos prostituutiota pohditaan velvollisuusetiikan kautta, voidaan ajatella että prostituutio on hyväksyttävää kun se on osapuolten yhteinen päätös, eikä siinä riistetä tai alisteta ketään. Käytännössä velvollisuusetiikka ei siis hyväksy ihmiskauppaa ja pakkoprostituutiota, mutta jos henkilö on valinnut itse ammattinsa, prostituutio on hyväksyttävää.
Ilona, Anu, Anna ja Anni
Eksistentialistinen Etiikka
Eksistentialismissa tutkitaan olemista ja olemassaoloa. Saksalaisen Martin Heideggerin(1889-1978) mukaan filosofien on tutkittava olemista, koska se yhdistää kaikkia olentoja. Siinä korostetaan yksilöllisyyttä("Koska elän vain kerran, on syytä elää oma elämä, ei kenenkään muun.") ja että olemassaolo(eksistenssi) edeltää olemista(essentia). Jälkimmäinen tarkoittaa sitä että ihminen on olemassa ennen kuin hän tajuaa oman olemassa olonsa.
Sartre näkee eksistialismin (Humaninstinen eksistentialismissa) eettisenä filosofiana, sillä olemme joka hetki vapaita valitsemaan oman olemuksemme. Hänen mukaansa olemme "tuomittu vapauteen" sillä meillä ei ole mitään tarkoitusta tai merkitystä elämiselle. Meillä on mahdollisuus ja velvollisuus luoda tarkoitus omalle elämällämme.
Heideggerin puheen eksistentialismista saa sen kuulostamaan siltä ikään kuin sen tarkoituksena olisi "valaistua" eroamalla massasta ja tulemalla omaksi yksilökseen, kun taas Sartre puhuu enemmän siitä kuinka kaikki ihmiset ovat vastuussa teoistaan yhteikunnalle.
Vaikka eksistentialismi edustaakin olemassaoloa pohtivaa filosofiaa, sen keskeiseksi ongelmaksi muodostuvat ihmisen erityislaatuiseen olemukseen liittyvät kysymykset. Omaa olemistaan ihminen voi selittää vain itselleen. Hän on vapaa valitsemaan haluamansa tarkoituksen ja mielen elämälleen .Ihminen ei ole itse valinnut aikaa eikä paikkaa jossa hän elää, vaan on ulkonaisesti sidottu tilanteisiin, joihin hän on sattumalta syntynyt. Ihmisen muukalaisuus maailmassa aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa. Ahdistus tiivistyy kuoleman edessä: kuolema on loppu. Siitä alkaa ei-mikään.
Sartre näkee eksistialismin (Humaninstinen eksistentialismissa) eettisenä filosofiana, sillä olemme joka hetki vapaita valitsemaan oman olemuksemme. Hänen mukaansa olemme "tuomittu vapauteen" sillä meillä ei ole mitään tarkoitusta tai merkitystä elämiselle. Meillä on mahdollisuus ja velvollisuus luoda tarkoitus omalle elämällämme.
Heideggerin puheen eksistentialismista saa sen kuulostamaan siltä ikään kuin sen tarkoituksena olisi "valaistua" eroamalla massasta ja tulemalla omaksi yksilökseen, kun taas Sartre puhuu enemmän siitä kuinka kaikki ihmiset ovat vastuussa teoistaan yhteikunnalle.
Vaikka eksistentialismi edustaakin olemassaoloa pohtivaa filosofiaa, sen keskeiseksi ongelmaksi muodostuvat ihmisen erityislaatuiseen olemukseen liittyvät kysymykset. Omaa olemistaan ihminen voi selittää vain itselleen. Hän on vapaa valitsemaan haluamansa tarkoituksen ja mielen elämälleen .Ihminen ei ole itse valinnut aikaa eikä paikkaa jossa hän elää, vaan on ulkonaisesti sidottu tilanteisiin, joihin hän on sattumalta syntynyt. Ihmisen muukalaisuus maailmassa aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa. Ahdistus tiivistyy kuoleman edessä: kuolema on loppu. Siitä alkaa ei-mikään.
Tiistai 30.8
Tunnilla käytiin kiivasta keskustelua G.H. von Wright:in hyvän muunnelmmista. Me keskustelimme onko arvo ihmisen pään sisässä vai onko se maailmassa itsestään. Suurin osa luokasta oli sitä mieltä että se on arvoittajan päässä. Tulimme myös siihen tulokseen että maailmaa on lähes mahdotonta katsoa neutraalisti, sillä ihminen arvottaa asioita alitajuisestikin.
Meissä mietintää herätti kysymys siitä että voiko ihminen katsoa maailmaa ilman että hän arvottaisi sitä. Meidän mielestä ei. Ihminen aina miettii asioita arvottamalla. Jos ihminen ei arvottaisi asiota ei hän oikeastaan pystyisi edes kuvailemaan mitään. Esimerkkinä myös tunnilla ollut esimerkki eli musiikin lataaminen netistä. Vaikka lataisit sen ilmaiseksi arvottaiisit sen silti.
Vaikka tunnin aihe ei varsinaiseti vaikuttaisi meidän elämää nyt tai tulevaisuudessa, pistää se silti miettimään millä perusteella arvottaa asioita ja kuinka sanaa hyvä käytetään. Me mietimme kuinka vaikeaa se olisi loppujen lopuksi kuitenki olla arvoittamatta mitään, eli ola täysin neutraali.
Antti ja Roni Ro
Meissä mietintää herätti kysymys siitä että voiko ihminen katsoa maailmaa ilman että hän arvottaisi sitä. Meidän mielestä ei. Ihminen aina miettii asioita arvottamalla. Jos ihminen ei arvottaisi asiota ei hän oikeastaan pystyisi edes kuvailemaan mitään. Esimerkkinä myös tunnilla ollut esimerkki eli musiikin lataaminen netistä. Vaikka lataisit sen ilmaiseksi arvottaiisit sen silti.
Vaikka tunnin aihe ei varsinaiseti vaikuttaisi meidän elämää nyt tai tulevaisuudessa, pistää se silti miettimään millä perusteella arvottaa asioita ja kuinka sanaa hyvä käytetään. Me mietimme kuinka vaikeaa se olisi loppujen lopuksi kuitenki olla arvoittamatta mitään, eli ola täysin neutraali.
Antti ja Roni Ro
Maanantai 29.8 - Perse penkkiin, nyt puhutaan luontoelämyksistä
Aloitimme tunnin puhumalla luontoelämyksistä, ja siitä miten kokemus ja elämys määritellään. Keskustelu ohjautui rannattoman puron kautta uimahallin kokemukseen. Keskustelu oli lopulta erittäin sekava, eikä siitä jäänyt juuri mitään mieleen, paitsi se, että kloorin haju on osa uimahallikokemusta. Puhuimme myös edellisen perjantain kulttuurikävelystä ja elämänkatsomustiedon sekä yhteiskuntaopin vierailusta oikeuteen. Kysyttiin opimmeko jotain uutta kotikaupungistamme. Piilola kertoi meille Tampereen vanhimmasta patsaasta, kotkasta, joka rakennettiin josksus vuosien 1830-1840 välillä keisari Aleksanteri I kunniaksi.
Näiden keskustelujen jälkeen seurasi lyhyt, mutta voitokas taistelu teknologiaa vastaan. Keskustelimme supernaturalismia käsittelevään blogitekstiin jätetystä tarkentavasta kommentista: Mikä on uskonnon ja taikauskon ero, voidaanko niitä oikeastaan erottaa lainkaan toisistaan. Lopulta suurin osa luokasta oli sitä mieltä, että se on kiinni siitä miten valtaosa ihmisistä sen määrittelee. Ehdittiinpä siinä keskustelun ohessa myös rinnastaa tontut ja "pirun palava pensas" toisiinsa.
Tämän jälkeen päästiin vihdoinkin tunnin oikeaan aiheeseen, arvoihin. Palasimme taas ongelmaan, joka on tullut esille jo aikaisemmilla tunneilla: lapseen kaivossa. Olisiko missään tilanteessa oikein jättää lasta kaivoon hukkumaan? Mahdollisia syitä löydettiin useita: Olet voinut voittaa lotossa ja voiton lunastusaika on menossa umpeen minuutin päästä. Mikäli jätät lapsen kaivoon, saat suuren lottovoiton ja suhteellisen pienen sakon heitteillejätöstä ,jos edes jäät kiinni.. Toisaalta sen voi myös perustella omalla kokemuksella: "Kun olin lapsena kaivossa, ei minuakaan autettu, miksi minun pitäisi auttaa tätä lasta?". Lapsi on myös todennäköisesti joutunut kaivoon omaa tyhmyyttään, ja olisi väärin haitata evoluution kulkua jättämällä näin typerä yksilö henkiin. Voiko täysin tuntemattoman sivullisen olettaa ottavan vastuuta toisen hengestä?
Seuraavana kokonaisuutena oli uskonnon ja lain suhde. Onko olemassa lakia, joka on täysin vapaa uskonnollisista normeista. Uskonto on varmasti lähes aina lain taustalla, mutta toisaalta on myös kulttuureja, joiden uskontoon ei sisälly moraalisia käskyjä tai kehotuksia. Esimerkiksi Japanin shintolaisuus ei anna moraalisia normeja, joten sen ei juurikaan pitäisi vaikuttaa lakiin.
Lopputunnista palattiin vielä arvoihin ja pohdittiin semantiikkaa: sanojen arvostaa, arvottaa ja arvioida merkityseroja. Puhuimme lyhyesti myös sanojen jääviys ja jäävi merkitystä. Opettaja käytti esimerkkinä erästä poliitikkoa. Viimeisenä käsittelyssä oli se, miten arvoja voidaan ilmaista sanattomasti, ja miten deskriptiivinen lause voi olla itse asiassa arvottava. Voidaan esimerkiksi todeta, että jokin laite on hyödyllinen. Tämä on periaatteessa vain neutraali toteamus, mutta sana hyödyllinen tavallaan sisältää jo arvon.
Samuli & Riku
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)